Luontokadon pysäyttämiseen tarvitaan kaikkien panosta – ympäristökansalaisuutta tukemalla voidaan vauhdittaa kestävyysmurrosta

Ympäristökansalaisella tarkoitetaan ihmistä, joka vaikuttaa myönteisesti ympäristön tilaan. Ympäristökansalaisuutta voi toteuttaa lukuisissa rooleissa: perheenjäsenenä ja ystävänä, työntekijänä, yrittäjänä ja opiskelijana, maanomistajana, asukkaana ja mökkiläisenä, autoilijana ja pyöräilijänä, urheilu- ja teatteriharrastajana, kuluttajana ja palvelujen käyttäjänä, äänestäjänä ja järjestöaktiivina.

”Ilmastonmuutosta koskevan kansalaistoimijuuden tunnustamiseen ja tukemiseen on herätty kautta maailman. Ilmastonmuutoksesta, sen riskeistä ja toimista sen hillitsemiseksi on viestitty ihmisille enenevästi 2000-luvun ajan. Luonnon monimuotoisuutta tukevien ympäristökansalaisten rooliin kestävyysmurroksessa sisältyy paljon tunnistamatonta potentiaalia”, sanoo Luontopaneelin selvityksestä vastaava Tampereen yliopiston ympäristökasvatuksen professori Kirsi Pauliina Kallio.

Suomalaiset ilmaisevat kyselytutkimuksissa vahvaa suhdettaan luontoon – erityisesti suomalaiseen luontoon – sekä huolta luonnon tilan heikkenemisestä paikallisesti ja globaalisti. Sitä, miten paljon kansalaiset tietävät luonnon monimuotoisuudesta, ei juuri ole tutkittu. Tutkimus- ja tietopohjaa tulee vahvistaa, jotta ihmisten toimintamahdollisuuksia luonnon tilan parantamiseksi voidaan edistää systemaattisemmin. Ymmärrystä luonnon monimuotoisuudesta ja luontokadosta sekä niihin vaikuttavista tekijöistä tulee lisätä kaikissa väestöryhmissä, Luontopaneelin raportti suosittaa.

”Suomalaisen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen tulee osallistaa kansalaisyhteiskuntaa laajasti. Luontokysymyksissä kannattaa hyödyntää paikallista luontotietoutta”, sanoo Luontopaneelin jäsen Simo Häyrynen.

Ympäristökansalaisuus on monimuotoista

Kansalaisten rooli kestävyysmurroksessa nähdään usein kuluttajana. Tämä kapea tulkinta jättää huomioimatta muut ympäristökansalaisten toimintamahdollisuudet: kaikki ympäristöön myönteisesti vaikuttava toiminta voidaan lukea ympäristökansalaisuuden teoksi, ja kuka tahansa voi olla ympäristökansalainen.

Yhteiskunnan tarjoamat kansalaisosallistumisen mahdollisuudet – kuten äänestäminen ja vaaleissa ehdolle asettuminen – edellyttävät usein lakisääteistä kansalaisasemaa. Kansalaisoikeuksiin kuuluu oikeus tulla kuulluksi itseä koskevassa päätöksenteossa sekä oikeus julkiseen mielipiteen ilmaisemiseen. Suomessa kansalaisilla on laajat mahdollisuudet toimia ympäristökansalaisina. Myös vajaavaltaiset kansalaiset – kuten alaikäiset ja edunvalvonnan piirissä olevat – sekä Suomessa asuvat tai vierailevat henkilöt, joilla ei ole Suomen kansalaisuutta, voivat osallistua moniin kansalaisuuden käytäntöihin.

Tämän lisäksi ympäristökansalaisuuteen kuuluu laaja kirjo epämuodollisempaa arjen toimintaa. Sitä voi motivoida yhteiseen asiaan sitoutuminen tai omasta elämänpiiristä kumpuava halu vaikuttaa. Ympäristöarvot, -asenteet ja -näkemykset ohjaavat sitä, miten ihminen toimii. Vaikuttava toiminta edellyttää jatkuvaa oppimista, ja tutkimukseen perustuvan tiedon saatavuus on olennaista ympäristökansalaisuuden kehittymisessä.

Epämuodolliset ja muodolliset ympäristökansalaisuuden muodot tulee ymmärtää toisiaan täydentäviksi, raportti painottaa. Sekä perinteisiä kansalaisosallistumisen muotoja että kansalaisten itsensä löytämiä tapoja edistää ympäristön ja luonnon tilaa kannattaa tukea.

”Ympäristökansalaisuutta voidaan vahvistaa tunnustamalla arkisten ympäristövaikuttavien tekojen merkitys: jokainen voi olla mukana kestävyysmurroksen tekemisessä omien voimavarojensa puitteissa, vailla vaatimusta ratkaista ongelmia kokonaan tai yksin. Pienistäkin teoista tulee vaikuttavampia, jos niitä on tekemässä iso joukko ihmisiä ja niitä tehdään usein”, sanoo Kallio.

Oikeudenmukaisuusnäkökulma: kaikilla on oikeus turvalliseen ympäristöön ja sen puolesta toimimiseen

Ympäristöoikeudenmukaisuuden näkökulma painottaa, että kaikilla ihmisillä on oikeus nauttia puhtaasta ja turvallisesta ympäristöstä sekä puolustautua ympäristöuhkia vastaan. Muita keskeisiä näkökohtia ovat ympäristöhyötyjen ja -haittojen jakautuminen eri ihmisryhmittäin ja alueellisesti, eri ryhmien tarpeiden tunnustaminen sekä yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon. Ympäristö-oikeudenmukaisuuden tarkasteluun voidaan sisällyttää myös muita eliölajeja ja kokonaisia ekosysteemejä.

Ympäristökansalaisuuden edistämisessä on huomioitava eri ihmisten ja ihmisryhmien erilaiset lähtökohdat, kuten sosioekonomiset erot, eri ikäisten ihmisten toimintamahdollisuudet, terveydentila ja toimintakyky, elinympäristö ja asuinpaikka.

”Kaikilla Suomessa asuvilla tulee olla mahdollisuuksia toimia ympäristökansalaisina asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Kaikkien ei tarvitse toimia samoilla tavoilla tai samoin tavoittein, mutta jokaiselle tulee turvata mahdollisuuksia ja luoda kannusteita ympäristön puolesta toimimiseen”, sanoo Kallio.

Yhteisöllisen toiminnan tukeminen on erityisen vaikuttavaa 

Tutkimuksen mukaan ympäristökansalaisuutta edistetään tehokkaimmin toiminnallisesti ihmisten omissa elinympäristöissä eli paikoissa, joissa voimme oppia uusia asioita osana arkista toimintaamme ja joissa tehdään monenlaisia ympäristön tilaan vaikuttavia tekoja joka päivä. Erilaiset kestävyyskysymykset – kuten ilmastonmuutos ja luontokato – ilmenevät arjen elinympäristössämme samanaikaisesti. Tämä voi auttaa ymmärtämään niiden yhteenkietoutumista ja edistää kokonaiskestävien ratkaisujen löytämistä. Yhteisöllinen ympäristökansalaistoiminta on tutkitusti vaikuttavinta sekä ihmisten arvojen ja asenteiden kehittymisen kannalta että toiminnan suorien vaikutusten osalta.

Kansalaisten osallistumismahdollisuudet tulee varmistaa yhteiskunnassa laajasti, Luontopaneelin raportissa todetaan. Ympäristökansalaisuuden edistäminen tulee sisällyttää opettajankoulutukseen ja kaikkien koulutustasojen opetussuunnitelmiin varhaiskasvatuksesta lähtien. Luonnontieteellistä tietoa välittävän koulutuksen rinnalle tarvitaan ympäristökansalaiskasvatusta.

Suuri osa väestöstä ei kuulu muodollisen koulutuksen piiriin eikä osallistu jatkuvan oppimisen tarjontaan. Aikuisten tietoperustan, asenteiden ja toiminnan muuttamiseksi tarvitaan toimia myös institutionaalisen koulutuksen ulkopuolella. Yhteisöllistä toimintaa voidaan tukea esimerkiksi järjestöjen ja paikallisten toimijoiden kautta.

Luontopaneelin raportti tarjoaa kattavan monitieteisen katsauksen ympäristökansalaisuutta koskevaan kansainväliseen tutkimukseen viimeisten 15 vuoden ajalta. Raportin yhteenvetoon on koottu suosituksia, joilla kansalaisten toimintamahdollisuuksia voitaisiin tukea yhteiskunnassa systemaattisemmin, tutkittuun tietoon perustuen.

Lisätietoja

• Raportin yhteenveto: Vaikuttavan ympäristökansalaisuuden edistäminen Suomessa – Luontopaneelin yhteenveto ja suositukset luontopolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi (pdf). Suomen Luontopaneelin julkaisuja 3A/2024.

• Raportti: Selvitys tutkimusperustaisesta ympäristökansalaisuudesta (pdf). Suomen Luontopaneelin julkaisuja 3B/2024.

• Kirsi Pauliina Kallio, Tampereen yliopiston ympäristökasvatuksen professori ja Suomen Luontopaneelin varapuheenjohtaja kaudella 2020–2023, puh. 040 190 4025, kirsipauliina.kallio@tuni.fi

• Simo Häyrynen, Suomen Luontopaneelin jäsen ja Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtori, puh. 050 501 2427, simo.hayrynen@uef.fi

• Sanna Autere, Suomen Luontopaneelin viestinnän asiantuntija, puh. 050 532 9301, sanna.autere@syke.fi