Rakennusliiton hallitus: Ryhtiliike ammattiopetukseen ja yritykset kantamaan vastuu harjoittelupaikoista

Toisen asteen ammatillinen koulutus, ammattikoulu, on ollut vuosikymmeniä jatkuneen myllerryksen kohteena. Ratkaisevaa vahinkoa koulutukselle tuotti Sipilän hallituksen ammattikoulureformi vuonna 2018 satojen miljoonien eurojen leikkauksineen. Väitöskirjatutkija Penni Pietilä on kuvannut reformia suorasanaisesti: koulutuksesta poistettiin kaikki, mistä ei ole hyötyä työelämässä. 

Käytännössä leikattiin yleissivistävien aineiden, kuten äidinkielen ja matematiikan, opetusta. Samalla oppimistavoitteita laskettiin ennen näkemättömällä tavalla. Opettajat ovat kuvanneet tilannetta niin, että opiskelijoilta ei saa edes vaatia mitään. Vaatimustason lasku ei koske vain yleissivistäviä aineita, vaan myös ammatillisissa aineissa rima laskettiin lattian tasolle. 

Reformin myötä oppilaiden – rakennusalan opinnoissa usein 16-vuotiaiden nuorten miesten ja naisten – itseohjautuvuutta lisättiin, lukujärjestykset poistettiin ja etäopetusta lisättiin. Käytännön työtä opettavaa työpajaopetusta vastaavasti vähennettiin. Lopputuloksena on keskeyttäjien määrän voimakas kasvu. Monissa oppilaitoksissa useampi kuin joka kolmas rakennusalan opiskelija jättää opintonsa kesken. Toisaalta yrityksistä kantautuvan palautteen mukaan yhä useampi nuori valmistuu ammattiin, vaikka todellista kykyä työelämään ei ole. Todellisia häviäjiä tässä kehityksessä ovat nuoret, jotka ovat tilanteeseen syyttömiä.

Kenen etu on sivistymätön duunari? Kun koulutusjärjestelmää vuosikymmenien ajan muokattiin suuntaan, joka mahdollisti opintopolkuja peruskoulusta toisen asteen opintojen kautta, tarvittaessa vaikka yliopistoon saakka, on yleissivistyvän opetuksen romahduttaminen johtanut täysin toiseen suuntaan. Jatkuvasti kasvavat työelämän vaatimukset edellyttävät yhä useammin myös fyysisen työn tekijöiltä osaamista esimerkiksi äidinkielessä. Jos jopa luku- ja kirjoitustaito on vajavainen, ei väylää uralla eteenpäin ole.

Yksi ammattikoulureformin usein toistettu tavoite oli siirtää osaamisen hankkimista oppilaitoksesta työpaikalle. Tavoite on hyvä ja myös yritykset tervehtivät tätä ilolla. Tosielämä on vesittänyt tavoitteen aiempaa käytännönläheisemmästä oppimisesta. Yritykset eivät tarjoa rakennusalan opiskelijoille läheskään riittävästi harjoittelupaikkoja ja samalla valittavat, että osaamisen taso osalla nuoria on heikentynyt. Ilman harjoittelua, palkatonta ja palkallista, ei ammattitaito voi kehittyä.

Etenkin julkisissa rakennushankkeissa onkin syytä velvoittaa urakoitsijat tarjoamaan nuorille ja aikuisopiskelijoille harjoittelupaikkoja koko työmaan ajan. Työn tilaaja saa asettaa vaatimuksia urakoitsijoille. Tämän asian edistämisessä kuntien ja hyvinvointialueiden juuri valituilla uusilla poliittisilla päättäjillä on näytön paikka. 

Rakennusliiton hallitus vaatii ryhtiliikettä ja lisää resursseja ennen muuta ammatillisen koulutuksen lähiopetukseen. Päästetään osaavat ammatilliset opettajat aidosti opettamaan!