SDP:n Saku Nikkanen: Katujengeille on näytettävä punaista korttia Suomessa

– Yhteiskunnan viestin on oltava selvä: Suomen on oltava vihamielinen ympäristö rikollisjärjestöille. Katujengien ja järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan on puututtava nopeasti, tehokkaasti ja riittävän ankarasti, jotta Ruotsissa nähtyä kehitystä ei pääse syntymään Suomessa, Nikkanen sanoo.

Nikkanen kertoo keskustelleensa aiheesta myös Ruotsin sosiaalidemokraattien puheenjohtajan Magdalena Anderssonin kanssa.

– Ruotsin kokemukset ovat vakava varoitus meille. Anderssonin viesti oli selkeä: jengirikollisuuteen on puututtava ajoissa, sillä ongelman kasvettua sen korjaaminen on huomattavasti vaikeampaa. Suomen on oltava rikollisjärjestöille niin hankala toimintaympäristö, ettei niiden kannata edes yrittää juurtua tänne.

Nikkanen korostaa, että poliisilla ja muilla viranomaisilla on oltava riittävät keinot puuttua rikollisverkostojen toimintaan. Samalla hän muistuttaa, ettei nuorisorikollisuutta ratkaista pelkillä rangaistuksilla.

– Vaikka rikollisuuteen on suhtauduttava kovalla kädellä, kaikkein vaikuttavinta työtä tehdään ennen kuin nuori ajautuu rikolliselle polulle. Tarvitsemme vahvaa viranomaisyhteistyötä, toimivia palveluja sekä tukea lapsille, nuorille ja perheille riittävän varhaisessa vaiheessa.

Nikkanen muistuttaa, että myös SDP:n uudessa poliittisessa ohjelmassa korostetaan määrätietoista suhtautumista jengirikollisuuteen ja nuorten hyväksikäyttöön rikollisessa toiminnassa.

– Yksi katujengien ja järjestäytyneen rikollisuuden häikäilemättömimmistä piirteistä on alaikäisten käyttäminen rikosten tekemiseen. SDP:n tavoitteena on, että alle 15-vuotiaan käyttäminen rikoksen tekijänä säädetään rangaistuksen koventamisperusteeksi. Lapsia ei saa käyttää rikollisjärjestöjen suojakilpinä tai välikappaleina, Nikkanen sanoo.

– Katujengeissä on kiistatta paljon maahanmuuttajataustaisia nuoria. Tämä näkyy myös Ruotsin tilanteessa ja siksi katujengien torjumiseksi tarvitaan toimia niin maahanmuuttopolitiikassa, kaupunginosien kehittämisessä ja kotoutumisen vaatimusten lisäämisessä. Kielen oppiminen, varhaiskasvatukseen osallistuminen ja koulunkäynnin tukeminen ovat myös keskeisiä keinoja ehkäistä syrjäytymistä ja rikollisuutta. Yhteiskunnan on tarjottava tukea, mutta samalla on voitava edellyttää vastuunkantoa ja kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan. Yleisesti eriarvoisuuden kasvu ja lapsiperheköyhyyden lisääntyminen kasvattavat riskiä nuorten ajautumisesta rikosten tielle. 

– Jengirikollisuuden torjunnassa tarvitaan sekä kovia että pehmeitä keinoja. Yhteiskunta ei saa näyttää heikolta tai jäädä keinottomaksi, mutta sen on myös pystyttävä auttamaan nuoria ajoissa ennen kuin rikoskierre pääsee alkamaan. Vain näin voimme varmistaa, ettei Suomi päädy samalle tielle kuin Ruotsi.