Oliko El Niñolla vaikutusta Länsi-Euroopan kuumaan kesään?

Kesää 2026 leimasivat erittäin voimakkaat helteet Länsi-Euroopassa, ja alueella kesä-elokuu olikin laajasti ennätyslämmin. Useissa maissa mitattiin ensimmäistä kertaa 41–42 asteen ylittäviä lämpötiloja. Keski-Euroopassa jokien vedenpinnat laskivat paikoin ennätyksellisen alas, ja Länsi-Eurooppaa koettelivat laajat maastopalot. Vastaavasti meillä Suomessa ja Fennoskandiassa kesä oli lämpötiloiltaan melko tavanomainen eikä pitkittyneitä, edellisvuosien kaltaisia helleaaltoja nähty.

Länsi-Euroopan helletilanne on johtunut harvinaisen sitkeästä suursäätilasta, jossa saman alueen ylle on kehittynyt toistuvasti voimakas korkeapaineen alue, niin sanottu “lämpökupu”. Korkeapaineessa ilma on hitaasti laskevassa liikkeessä, jolloin sen paine kasvaa ja – ideaalikaasun lain mukaisesti – lämpötila nousee. Laskeva liike myös kuivattaa ilmaa, vähentää pilvisyyttä ja lisää auringon säteilylämmitystä, mikä voimistaa kuumuutta entisestään.

Ilmakehässä useiden kilometrin korkeudella puhaltavat suihkuvirtaukset muodostavat laajoja, noin tuhannen kilometrin suuruisia aaltoja, jotka kulkevat lännestä itään ja ohjailevat matalapaineiden kulkua. Tänä kesänä suihkuvirtaus asettui siten, että sen aaltoilu kulki harvinaisen pysyvästi Länsi‑Euroopan pohjoispuolitse. Suihkuvirtausten aaltojen takia Länsi‑ ja Pohjois‑Euroopassa on harvoin samanaikaisesti vahva korkeapaine, ja siksi tänä kesänä Fennoskandia jäi toistuvasti tällaisen aallon pohjaan. Tämä johti Suomessa vaihtelevaan ja ajoittain sateiseen säähän, kun sadealueet syntyivät tai liikkuivat maamme yli samalla, kun Länsi‑Euroopassa vallitsi korkeapaineen alue.

Ilmastonmuutos lämpöennätysten syynä

Pitkittynyt helletilanne Länsi‑Euroopassa johtui ensisijaisesti suosiollisesta suursäätilasta, mutta se, miksi kesä oli niin laajoilla alueilla ennätyslämmin, selittyy kasvihuonekaasujen lisääntymisellä – eli ilmastonmuutoksella. Tiedetään, että ilmaston lämpeneminen nostaa kesälämpötiloja nykyisin noin 2–3 asteella, ja ilman tätä ilmastonmuutoksen tuomaa lisälämpöä monet tämän kesän ennätykset olisivat todennäköisesti jääneet rikkoutumatta.

Resepti äärimmäisille, ennätyksiä rikkoville helteille onkin lähes aina kaksiosainen: 1) poikkeuksellinen suursäätila ja 2) ilmastonmuutos. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu, että nimenomaan Länsi‑Euroopassa ilmastonmuutos ei ainoastaan nosta lämpötiloja, vaan myös lisää helteitä suosivien suursäätilanteiden esiintymistä. Toisin sanoen kohta 2) voi vaikuttaa osaltaan myös kohtaan 1).

Lämmin Länsi-Eurooppa ja viileä Itä-Eurooppa tyypillistä El Niño-vuosina

Kesän aikana Tyynenmeren päiväntasaajan alueella on voimistunut El Niño -ilmiö, jonka odotetaan edelleen voimistuvan ennätysvahvaksi loppuvuoden aikana. Koska voimakkaat helteet Euroopassa ja ennätysvahva El Niño esiintyivät samanaikaisesti, voisi olla houkuttelevaa ajatella, että niillä olisi kausaalista yhteyttä. Uskon, että asiasta tullaan julkaisemaan vielä paljon tutkimuksia, mutta tehdään tässä pieni pintaraapaisu asiaan.

Kuvassa 1 (ks. Kuvat) esitetään, miten El Niñon voimakkuus liittyy kesän keskilämpötilaan Euroopassa. Tyypillisesti El Niño -kesinä Länsi-Venäjällä ja Itä-Euroopassa on viileää, ja suhteellinen viileys ylettää aivan itäiselle Välimerelle asti. Absoluuttisessa mielessä itäisellä Välimerellä on silti kesäisin hyvinkin kuumaa, mutta paikalliseen ilmastoon nähden El Niño -kesät tapaavat olla siellä hieman tavanomaista viileämpiä.

Sen sijaan Länsi-Euroopassa El Niño -kesät ovat keskimäärin hieman lämpimämpiä, vaikka yhteys eli korrelaatio onkin melko heikko (R=0.1...0.3). Tällainen itä-länsisuuntainen kontrasti lämpötiloissa on siis havaittu historiallisissa El Niño -tilanteissa vuosina 1979–2025.

El Niñon vaikutus Euroopan kesälämpötiloihin selittyy epäsuorasti suihkuvirtausten muutoksilla. Kun päiväntasaajan itäinen Tyynimeri lämpenee, alueen voimakkaat sadekuurot ja ukkoset siirtyvät tavanomaista idemmäksi. Tämä muuttaa suihkuvirtauksen aaltoilua pohjoisella pallonpuoliskolla siten, että Länsi‑Euroopan ylle muodostuu keskimääräistä useammin selänne ja Itä‑Euroopan ylle vastaavasti matalapaineen sola. Tämän kaukovaikutuksen seurauksena lännessä on tyypillisesti lämpimämpää ja idässä viileämpää El Niño ‑kesinä.

Kuvassa 1 keskellä näkyy kesän 2026 keskilämpötilan poikkeama tavanomaisesta. Vaikka yhteensopivuus vasemmalla puolella olevaan korrelaatiokenttään ei menekään aivan yksi yhteen, itä-länsisuuntainen kontrasti näkyi tänä vuonna selvästi: Itä-Euroopassa kesä oli keskimääräiseen verrattuna viileähkö, kun taas lännessä kesä oli erittäin kuuma.

Vaikka tänä vuonna itä-länsisuuntainen kontrasti oli silmiinpistävää, aina näin ei ole, koska korrelaatiokertoimet ovat melko heikkoja. Esimerkiksi kesällä 1997, jolloin El Niñon voimakkuutta kuvaava Relative Oceanic Niño -indeksi saavutti koko aikasarjan voimakkaimman arvon, Pohjois‑Euroopassa koettiin melko kuuma kesä, ja vastaavasti Etelä‑ ja Länsi‑Euroopassa oli viileää (kuvan 1 oikea paneeli). Kuvan 1 vasemmalla oleva itä-länsisuuntainen kontrasti ei siis toteudu jokaisen El Niño -tapahtuman aikana.

On myös mahdollista, että jokin muu ilmakehän tai merien tilaa ohjaava tekijä saattoi sattumalta tuottaa tänä vuonna samankaltaisen lämpötilojen alueellisen jakauman Euroopassa kuin El Niño ‑vuosina keskimäärin nähdään. Pitäisikin siis tarkastella ilmakehän matala- ja korkeapaineiden sijainteja sekä esimerkiksi meriveden pintalämpötiloja ja tutkia, ovatko ne olleet tänä kesänä samankaltaisessa asetelmassa kuin tyypillisesti El Niño -vuosina. Pelkkä tilastollinen yhteys ei siis vielä kerro mekanismia, joka sen aiheuttaa.

Joka tapauksessa El Niñon odotetaan voimistuvan entisestään tulevien kuukausien aikana ja saavuttavan huippunsa tämän vuoden loppupuolella. Ilmastovaikutusten odotetaan jatkuvan pitkälle vuoteen 2027 asti. Erittäin voimakas El Niño voi muuttaa merkittävästi sateisuutta ja lämpötilojen jakaumia eri puolilla maailmaa sekä voimistaa sään ääri-ilmiöitä.

Tekstin on kirjoittanut Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen. Puheenvuorot ovat Ilmatieteen laitoksen asiantuntijoiden kommentteja ajankohtaisista sää- ja ilmastoilmiöistä sekä tutkimusaiheista, ja niitä julkaistaan Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelussa osoitteessa https://www.ilmatieteenlaitos.fi/ajankohtaista.