VAS Kortelainen ja Kyllönen: Polttoainekriisin laskua ei saa kaataa työssäkäyvien ja pk-yrittäjien maksettavaksi

Polttoaineiden nopea kallistuminen ei ole vain autoilijan ongelma. Se on työssäkäynnin, yrittämisen ja koko Suomen kustannuskysymys.

Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Miikka Kortelainen ja europarlamentaarikko Merja Kyllönen vaativat hallitukselta nopeita toimia sekä niiden työssäkäyvien tukemiseksi, joille auto on välttämätön, että polttoaineista riippuvaisten pk-yritysten tilanteen helpottamiseksi.

– Polttoaine ei ole monelle kulutusvalinta vaan työssäkäynnin pakollinen kustannus. Jos työpaikalle on 40 kilometriä, työvuoro alkaa kuudelta eikä julkinen liikenne kulje, töihin on silti päästävä. Näitä ihmisiä ei voi käskeä vain vaihtamaan kulkutapaa, Kortelainen sanoo.

Kortelaisen mukaan hallituksen on kohdennettava apua niille, joille auton käyttö on aidosti välttämätöntä.

– Väliaikainen työmatkavähennyksen korotus olisi nopeasti toteutettava ja kohdennettu keino. Yleinen polttoaineveron alennus olisi kallis ja huonosti kohdentuva ratkaisu. Julkiset eurot pitää suunnata sinne, missä hinnannousu uhkaa ihmisten toimeentuloa kaikkein eniten, Kortelainen sanoo.

Diesel on yrittäjälle tuotantokustannus

Kyllösen mukaan polttoainekeskustelua ei pidä rajata bensapumpun hintaan. Monelle yrittäjälle ratkaiseva kysymys on dieselin ja muiden työssä tarvittavien polttoaineiden hinta.

– Koneyrittäjä ei voi jättää kaivin- tai metsäkonetta halliin ja sovittuja töitä tekemättä. Kuljetusyrittäjä ei voi jättää sovittuja kuljetuksia ajamatta. Jos velvoitteet jäävät hoitamatta, siinä voi olla pian lappu luukulla, Kyllönen sanoo.

Polttoaine on näille yrityksille tuotantokustannus siinä missä palkat, sähkö ja kalustokin. Kun polttoaine kallistuu nopeasti, se syö suoraan yrityksen kannattavuutta ja pohjaa jo tehdyiltä sopimuksilta.

– Vaikutus ei pysähdy yrittäjän yritykseen. Kuljetusten ja koneurakoinnin kustannusten nousu näkyy ennen pitkää rakentamisen, teollisuuden, maa- ja metsätalouden, kaupan ja palveluiden hinnoissa. Polttoaineiden hinnannousu on koko Suomen kustannuskysymys, Kyllönen sanoo.

Kyllösen mukaan suomalainen kuljetus- tai koneyrittäjä ei päätä öljyn maailmanmarkkinahintaa, mutta joutuu kantamaan sen seuraukset ensimmäisten joukossa.

– Ei ole kestävää, että pk-yrittäjä joutuu toimimaan kansainvälisen kriisin puskurina omalla elämäntyöllään. Hallituksen on tunnistettava paremmin niiden yritysten asema, joiden kustannukset voivat nousta nopeasti mutta joiden mahdollisuudet siirtää niitä hintoihin ovat rajalliset, Kyllönen sanoo.

Kuka maksaa kriisin laskun?

Kortelainen ja Kyllönen vaativat myös polttoaineiden hinnanmuodostuksen ja yritysten marginaalien kehityksen tarkkaa seurantaa ja selvittämistä.

– Kun kansainvälinen kriisi nostaa raaka-aineiden hintoja, pitää pystyä näkemään, miten hinnannousu välittyy suomalaiselle kuluttajalle ja yritykselle. On myös voitava arvioida, mikä osa hinnannoususta johtuu maailmanmarkkinoista ja mitä tapahtuu yritysten marginaaleille. Kriisin laskua ei voi automaattisesti lähettää tavallisen ihmisen tai pienyrittäjän maksettavaksi, Kortelainen sanoo.

Kortelainen ja Kyllönen katsovat, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston tulee jatkaa polttoainemarkkinoiden hinnanmuodostuksen ja kilpailutilanteen tarkkaa seurantaa.

Suomen on heidän mukaansa lisäksi edistettävä EU:ssa ratkaisuja, joilla voidaan puuttua poikkeuksellisiin kriisivoittoihin.

Lyhyellä aikavälillä tarvitaan toimia niiden ihmisten ja yritysten auttamiseksi, joihin hintashokki osuu kovimmin. Pidemmällä aikavälillä Suomen on vähennettävä riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista ja maailmanmarkkinoiden hintapiikeistä.

– Tavoite on yksinkertainen: ihmisten pitää päästä töihin ja yritysten pitää pystyä tekemään työnsä kannattavasti. Polttoaineiden hintashokki ei saa romahduttaa ihmisten toimeentuloa tai yritystoiminnan kannattavuutta.

– Pitkän aikavälin toimia fossiiliriippuvuuden vähentämiseksi on tehtävä määrätietoisesti, mutta akuuttiin hätään tarvitaan ratkaisuja nyt, Kortelainen ja Kyllönen summaavat.