Kaavoituksen sujuvoittaminen ei saa tapahtua osallisuuden ja ympäristön laadun kustannuksella

Hallituksen esitys alueidenkäyttölaiksi on edennyt valiokuntakäsittelyyn. Esityksessä tavoitellaan kaavoituksen sujuvoittamista.

Vaikka sujuva kaavoitus on kannatettava tavoite, sitä ei tule toteuttaa kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia heikentämällä. Kuntalaisten näkemykset ovat keskeinen osa kaavoitusta asiantuntijatiedon rinnalla.  

Ehdotetut muutokset tekevät kuntalaisten osallistumisesta nykyistä haastavampaa, vaikka kaavoitusjärjestelmä pysyisi lakiehdotuksen mukaan pääosin ennallaan. Kaavoitusta on seurattava aktiivisesti, digitaalisessa ympäristössä on osattava toimia ja ottaa kantaa oikeaan aikaan.

Kaavoituksen on oltava avointa ja ymmärrettävää

Kansalaisten valitusoikeus on keskeinen osa alueidenkäytön järjestelmää ja demokraattista päätöksentekoa. Perustuslain 20 § velvoittaa julkisen vallan turvaamaan jokaiselle mahdollisuuden vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. 

Nykyisessä lainsäädännössä valitusoikeus on kunnan jäsenillä sekä asianosaisilla. Lakiehdotus rajaisi valitusoikeuden asemakaavasta niihin, joiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Safan puheenjohtajan Asko Takalan mukaan hyvät osallistumismahdollisuudet ovat omiaan vahvistamaan yhteisen ympäristön arvostusta ja huolenpitohalua. Varhainen, avoin ja ymmärrettävä osallistuminen voi myös vähentää myöhempien valitusten tarvetta.

”Valitusoikeudesta luopuminen olisi merkittävä heikennys verrattuna nykyiseen sääntelyyn. Varsinkin merkittävissä kaavahankkeissa kuulemiseen pitäisi panostaa hyvissä ajoin – kaavatiedon pitää olla helposti löydettävissä ja ymmärrettävää, jotta ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa, Takala sanoo.

Kaavatasojen yhdistäminen ei välttämättä sujuvoita kaavoitusta

Safa pitää hyvänä, että kaavahierarkia on lakiehdotuksessa säilytetty ennallaan. Yleiskaavalla varmistetaan  kokonaisuuden toimivuus ja varaudutaan tulevaisuuteen, kun taas  asemakaavalla ratkaistaan paikallista rakentamista, yleiskaavan raameissa.

Lakiehdotuksessa esitetty yleis- ja asemakaavaprosessien yhdistäminen ei kuitenkaan välttämättä sujuvoita kaavoitusta. Kaavatasojen roolit voivat hämärtyä, jos molempia tasoja käsitellään yhdessä ja niiden vuorovaikutus yhdistetään.

”Vaikka kaavoja suunniteltaisiin samanaikaisesti, vuorovaikutus- ja päätösprosessien pitää olla erillisiä. Asukkaille pitää olla selkeää, millä kaavatasolla vuorovaikutus tapahtuu, mihin voi ottaa kantaa ja millaisia vaikutuksia kannanotoilla on”, Takala sanoo.

Jos kaavoituksen  vuorovaikutus siirtyy myöhemmäksi, on riskinä koko prosessin hidastuminen.

Maanomistajakaavoitus vaatii riittävää kunnallista ohjausta

Lakiesitys mahdollistaisi maanomistajan aloitteen suoraan rakentamista ohjaavan yleis- tai asemakaavan laatimisesta omistamallaan alueella. 

Safan mukaan tähän liittyy riski elinympäristön laadun ja yhdyskuntarakenteen yhtenäisyyden kannalta.

Kunnalla tulee jatkossakin säilyä vastuu ja riittävät mahdollisuudet ohjata kaavan laatimista ja arvioida hanketta osana laajempaa yhdyskuntarakennetta. Kaavan laatijan pätevyysvaatimusten tulee olla samat riippumatta siitä, kuka kaavoituksen käynnistää.