Metsien ennallistamisessa etsitään tasapainoa metsäluonnon tilan parantamisen ja metsätalouden välillä

Kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa ratkaistaan, miten Suomen luonnon tilaa parannetaan. Metsien tilaa voidaan parantaa erilaisilla keinoilla, jotka ulottuvat suojelusta metsätalouden yhteydessä tehtävään luonnonhoitoon.

”Olemme tutkijoina huolissamme siitä, että keskustelu metsien ennallistamisesta typistyy helposti vastakkainasetteluksi suojelun ja puuntuotannon välillä. Vaihtoehtoja on enemmän, ja tutkimustieto erilaisista tavoista yhdistää luonnon tilan parantamista ja metsätaloutta lisääntyy koko ajan”, kertoo kehittämispäällikkö Minna Pekkonen Suomen ympäristökeskuksesta. 

Tammikuussa julkaistu Sitran rahoittama Syken ja Luonnonvarakeskuksen selvitys ehdottaa mallia, jossa 10 prosenttia metsäalasta suojeltaisiin tiukasti ja 90 prosenttia säilyisi metsätalouskäytössä. Metsätalouskäytössä olevissa metsissä luonnonhoitoa kuitenkin lisättäisiin: 20 prosentilla metsäalasta voimakkaammin ja 70 prosentilla maltillisemmin. 

”Ennallistamisasetuksen liikkumavara on juuri keinojen valinnassa. Sitä kannattaa käyttää niin, että luonnon tilan parantaminen ja metsätalouden tavoitteet sovitetaan mahdollisimman hyvin yhteen”, Pekkonen jatkaa. 

Metsätalouden tarpeita voidaan huomioida muuttamatta metsäluontotyyppien määritelmiä 

Metsien osalta ennallistamissuunnitelman valmistelussa on esitetty, että boreaalisille luonnonmetsille ja eräille muille luontotyypeille voitaisiin miettiä vaihtoehtoisia määritelmiä. Luontotyypeille on kuitenkin jo olemassa EU:n luontodirektiiviin perustuvat määritelmät, joiden pohjalta niiden pinta-alaa on raportoitu lähes 30 vuoden ajan. Määritelmien muuttaminen voisi pienentää tavoitteiden piiriin kuuluvaa pinta-alaa ilman, että metsien ekologisessa tilassa tapahtuu parannuksia. 

Luontotyyppien määritelmien lisäksi keskeisiä ovat kunkin luontotyypin hyvän tilan määritelmät. Myös nämä ovat tällä hetkellä auki ennallistamissuunnitelmaluonnoksessa.  

”Tutkimustiedon perusteella voidaan arvioida, mitä luonnon hyvä tila eli luontotyyppien ja lajien elinvoimaisuuden turvaaminen pitkällä aikavälillä edellyttää. Sen jälkeen yhteiskunnassa tehdään poliittisia ja taloudellisia valintoja siitä, miten tavoitteisiin päästään. Nämä kaksi asiaa on tärkeää pitää erillään”, sanoo erityisasiantuntija Aija Kukkala Sykestä.

Metsätalouden tarpeita voidaan huomioida siinä, millaisia toimia eri alueille valitaan, ilman että metsäluontotyyppien määritelmiä muutetaan. 

Ennallistamisen kustannuksia ja hyötyjä on arvioitava yhdessä 

Suunnitelmaluonnoksessa ennallistamisen kustannuksiksi on arvioitu noin miljardi euroa vuodessa vuoteen 2031 saakka. Lopulliset kustannukset riippuvat kuitenkin siitä, millaisia toimia suunnitelmaan valitaan. Metsissä kustannuksiin vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi se, kuinka paljon alueita suojellaan ja kuinka laajasti luonnon tilaa parannetaan metsätalouden rinnalla. 

“Myös toimien lykkäämisellä on hintansa: luonnon tilan heikentyessä sen palauttaminen muuttuu yhä vaikeammaksi ja kalliimmaksi”, sanoo erikoistutkija Sampo Pihlainen Sykestä.

“Ennallistamistoimenpiteiden, kuten suo-ojien tukkimisen, kustannusten lisäksi on arvioitava toimien hyödyt ja kokonaisvaikutukset. Vesistöjen tilan parantuminen on todennäköisesti ennallistamisen keskeisin hyöty Suomelle ja suomalaisille”, jatkaa tutkimusprofessori Anu Lähteenmäki-Uutela Sykestä.

Suunnitelmassa on ratkaistava myös, miten ennallistamisen kustannukset ja vastuu luonnon tilan parantamisesta jakautuvat. Nykyinen luonnos nojaa vahvasti valtion rahoittamiin tukiohjelmiin ja informaatio-ohjaukseen. Vastuun jakamisessa voidaan tarkastella myös aiheuttaja maksaa -periaatteen ja velvoittavan ohjauksen käyttöä.

Sykessä tutkitaan ennallistamisen ratkaisuja Syke tuottaa parhaillaan tutkimustietoa ennallistamissuunnitelman valmistelun tueksi.  Miten metsätalous ja luonnon tilan parantaminen voidaan yhdistää? Syke, Luonnonvarakeskus ja Tapio tutkivat metsänkäsittelyratkaisuja, joilla voidaan ylläpitää ja parantaa metsäluontotyyppien tilaa ja samalla harjoittaa taloudellisesti kannattavaa metsätaloutta.  Lue lisää projektista (syke.fi)  Mitä ennallistaminen maksaa ja mitä sillä saavutetaan? Sykessä selvitetään ennallistamisen kustannuksia ja hyötyjä sekä vaikutuksia kansantalouteen.

Ennallistamisasetus pähkinänkuoressa EU:n ennallistamisasetus tuli voimaan vuonna 2024. Sen tavoitteena on parantaa heikentyneiden ekosysteemien tilaa ja pysäyttää luontokato.  Asetus velvoittaa EU-maita toteuttamaan ennallistamistoimia vähintään 20 prosentilla EU:n maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä toimia tulee toteuttaa kaikissa ennallistamista tarvitsevissa ekosysteemeissä.  Asetus koskee useita elinympäristöjä, kuten metsiä, soita, vesistöjä, meriympäristöjä, maatalousympäristöjä ja kaupunkiluontoa.  Metsät ovat Suomessa ennallistamisen kannalta merkittävä ja keskustelua herättävä kokonaisuus, sillä noin 90 prosenttia metsistä on talousmetsiä ja myös ennallistamisasetuksen piiriin kuuluvia luontotyyppejä sijaitsee talousmetsissä.  Suomen kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnoksen lausuntokierros päättyi 27.8.2026.  Ennallistamisasetuksen mukainen määräaika suunnitelmaluonnoksen toimittamiselle Euroopan komissiolle oli 1.9.2026. Suomen suunnitelman valmistelu jatkuu määräajan jälkeen, ja luonnos toimitetaan komissiolle myöhemmin syksyllä.  Komissiolla on kuusi kuukautta aikaa antaa palautetta luonnoksesta. Tämän jälkeen Suomi viimeistelee suunnitelman. Valmis kansallinen ennallistamissuunnitelma on toimitettava komissiolle 1.9.2027 mennessä.

Ennallistamisen keskeiset käsitteet Ennallistaminen: Luonnon tilan parantamista erilaisin keinoin. Ennallistaminen ei tarkoita aina alueen suojelemista tai palauttamista täysin luonnontilaiseksi, vaan luonnon tilaa voidaan parantaa myös alueilla, joilla jatketaan esimerkiksi metsätaloutta.  Luontotyyppi: Luonnonalue, jota määrittävät sille ominaiset ympäristöolot sekä kasvi- ja eläinlajisto. Metsien luontotyyppejä ovat esimerkiksi boreaaliset luonnonmetsät ja harjumetsät.  Direktiiviluontotyyppi: EU:n luontodirektiivissä määritelty luontotyyppi, jonka säilymistä jäsenmaiden on turvattava. Merkittävä osa ennallistamisasetuksen metsätavoitteista koskee asetuksessa lueteltuja direktiiviluontotyyppejä.   Luontotyypin hyvä tila: Tila, jossa luontotyypin rakenne, toiminta ja lajisto ovat ekologisesti hyvässä kunnossa. Kansallisen ennallistamissuunnitelman toimeenpanoon tarvitaan kriteerit, joiden perusteella arvioidaan, mitkä alueet ovat hyvässä tilassa ja missä tilaa pitää parantaa.  Luonnonhoito talousmetsissä: Metsätalouden yhteydessä tehtäviä toimia, joilla ylläpidetään tai parannetaan luonnon monimuotoisuutta. Keinoja ovat esimerkiksi lahopuun ja säästöpuiden lisääminen sekä arvokkaiden elinympäristöjen huomioiminen metsänkäsittelyssä.