Kaikki puoluejohtajat arvioivat kuntien määrän vähenevän

Keskiviikkona 16.9. Kuntamarkkinoiden paneeliin osallistuivat RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz, kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah, kokoomuksen varapuheenjohtaja, kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen, keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen, vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Laura Meriluoto, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra, SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar sekä vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta.

Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen muistutti, että parlamentaarisessa kunta- ja palvelurakenteen uudistamistyössä on tarkasteltu kuntien yhteistyötä, tehtävien eriyttämistä ja kuntaliitoksia. Yksikään yksittäinen keino ei kuitenkaan riitä.

– Tarvitaan useita toisiaan tukevia polkuja, rohkeita linjauksia valtakunnan tasolla ja vaikeita päätöksiä myös paikallisesti, Karhunen sanoi.

Kaikkonen korosti vapaaehtoisuutta, Purra myös velvoitteita

Kaikki osallistujat kannattivat muutoksia kuntarakenteeseen. Keskustan Antti Kaikkonen arvioi, ettei Suomessa ole nykyistä noin 300 kuntaa ”maailman tappiin asti”. Hän korosti kuitenkin kuntien omaa päätösvaltaa ja esitti taloudellisia kannusteita vapaaehtoisten kuntaliitosten tueksi.

– Epäilemättä meillä on tulevaisuudessa hieman vähemmän kuntia, Kaikkonen sanoi.

Riikka Purra katsoi, etteivät vapaaehtoisuus ja kannusteet yksin riitä.

– Kyllä siinä tarvitaan molempaa puolta eli voimakasta kannustamista mutta myös tietynlaista velvollisuutta. Yksinkertaisesti tällä tavalla ei voida jatkaa, Purra sanoi.

Sofia Virta kuvasi kuntien määrää koskevaa keskustelua ”elefantiksi olohuoneessa”.

Sari Essayah ja Anna-Kaisa Ikonen painottivat, ettei kuntien lukumäärä ole itseisarvo: olennaista on turvata palvelut ja niiden rahoitus. Nasima Razmyar puolestaan varoitti antamasta kuvaa, että nopeilla kuntaliitoksilla saavutettaisiin suuria säästöjä jo seuraavalla hallituskaudella.

Virta haastoi: Mistä hallinnosta kunnissa leikattaisiin?

Julkisen talouden sopeutustarpeeksi on arvioitu 8–11 miljardia euroa. Karhusen mukaan kuntien osuudeksi on keskusteluissa esitetty jopa miljardia euroa, mikä vastaisi noin kolmannesta kuntien yleisestä valtionosuudesta.

– Jos kuntien tehtävät ja vastuut säilyvät ennallaan, mutta rahoitusta vähennetään, seurauksena ovat väistämättä heikommat sivistys- ja koulutuspalvelut. Silloin on myös rehellisesti sanottava, mistä palveluista ollaan valmiita luopumaan. Tätä vastuuta ei voi sälyttää yksin paikallisille päättäjille, Karhunen sanoi.

Sofia Virta kyseenalaisti ajatuksen, että säästöjä voitaisiin saada nimeämällä leikkauskohteeksi yleisesti hallinto.

– Jos halutaan leikata hallinnosta, niin onko se sitten sieltä sivistyshallinnosta, onko se sitten sieltä varhaiskasvatuksen palveluohjauksesta ja niin edespäin, Virta kysyi.

Virta peräänkuulutti säästöesityksiltä myös euromääräistä konkretiaa: yksittäisten kohteiden nimeäminen ei vielä kerro, kuinka suuri osa sopeutustarpeesta niillä voidaan kattaa.

Hankintalakiin vaadittiin korjauksia, valtionosuusuudistukselle jatkoa

Nasima Razmyar arvosteli hallitusta siitä, etteivät kuntien tehtävien keventäminen ja valtionosuusuudistus ole hänen mukaansa edenneet tavoitteiden mukaisesti. Hän nosti esille vastakohdaksi hankintalain uudistuksen, joka sen sijaan on edennyt, ja arvosteli sen mahdollisia kustannuksia.

– Tämä hulluus pitää pysäyttää nyt, Razmyar sanoi hankintalain uudistuksesta.

Valtionosuusjärjestelmän ongelmat nousivat lisäksi esiin myös yleisöstä. Kemin kaupunginjohtaja Matti Ruotsalainen kuvasi Kemin tilannetta: negatiivisten valtionosuuksien vuoksi kaupunki joutuu hänen mukaansa maksamaan valtiolle samalla, kun se järjestää lakisääteisiä palveluja.

Ruotsalainen kysyi puolueiden edustajilta, sitoutuvatko he korjaamaan järjestelmän seuraavalla hallituskaudella.

Valtionosuusuudistuksen tarve nousi esiin myös puolueiden vastauksissa: muun muassa Essayah piti valtionosuusuudistusta välttämättömänä, ja Adlercreutz korosti järjestelmän korjaamisen tarvetta.

Kuntaliitto haastoi puolueet turvaamaan koulutuksen tasa-arvon

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Susanna Huovinen kysyi puoluejohtajilta, miten valtio aikoo auttaa kuntia turvaamaan koulutuksen tasa-arvon ja lasten ja nuorten hyvinvoinnin, kun kunnat eriytyvät eikä lisärahoitusta ole näköpiirissä.

– Suomalaiset kunnat eriytyvät, ja näin on käymässä myös lasten ja nuorten oppimiselle ja osaamiselle. Kunta tai koulu ei voi korjata sitä, mikä menee muualla rikki, Huovinen sanoi.

Kaikkonen esitti etäopetuksien mahdollisuuksien lisäämistä yhtenä keinona turvata opetustarjontaa, esimerkiksi valinnaisaineiden tarjontaa. Myös Adlercreutz piti etäopetusta mahdollisena keinona parantaa joidenkin oppiaineiden saavutettavuutta.