Sanna Auressalmi: Kohtuuhintaisen kodin ei pitäisi koskaan päätyä majoitusalustalle

Lyhytvuokrauksesta keskusteltaessa huomio kiinnittyy helposti siihen, mitä vuokranantaja tekee havaittuaan väärinkäytöksen. Se on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää olisi pystyä ehkäisemään väärinkäytöksiä ennen kuin ne tapahtuvat. 

Hekan näkökulmasta ongelma ei ole keinojen puute. Meillä on selkeät toimintamallit, ja puutumme suunnitelmallisesti tietoomme tuleviin väärinkäytöksiin. Se, mitä emme voi yksin tehdä, on estää Heka-asunnon ilmoittamista ulkopuoliseen majoituspalveluun. 

Lyhytaikainen majoitustoiminta ei kuulu Hekan asuntoihin 

Asuinhuoneiston vuokrauksesta annettu laki määrittelee jo tällä hetkellä, millä edellytyksillä vuokralainen voi luovuttaa asunnon tai sen osan toisen käyttöön. Laki mahdollistaa asunnon luovuttamisen tietyissä tilanteissa, mutta lyhytaikainen majoitustoiminta on eri asia. 

Hekan vuokrasopimukset eivät salli lyhytaikaista majoitustoimintaa. Lokakuun alusta käyttöön otettavissa päivitetyissä vuokrasopimusehdoissamme kielto tehdään entistäkin selvemmäksi: asuntoa ei saa käyttää majoitus-, lyhytvuokraus- tai muuhun vastaavaan toimintaan. 

Kun saamme tiedon mahdollisesta väärinkäytöksestä, reagoimme siihen. Käytämme lain ja vuokrasopimuksen mahdollistamia keinoja, joita ovat varoitus, vuokrasopimuksen irtisanominen tai purkaminen.  

Valtion tukema kohtuuhintainen asunto on tarkoitettu asumiseen, ja asukasvalinta perustuu tarveharkintaan. Asunnon muuttaminen lyhytaikaisen majoituksen välineeksi on ristiriidassa tämän tarkoituksen kanssa. 

Jälkikäteinen puuttuminen ei riitä 

Vuokranantajan keinot tulevat käytännössä käyttöön vasta silloin, kun mahdollinen väärinkäytös tulee sen tietoon. Siksi olemme tämän vuoden aikana olleet useita kertoja yhteydessä majoitusalustoihin ja hakeneet yhteistyötä, jolla Hekan asuntojen päätymistä lyhytaikaiseen majoitukseen voitaisiin ehkäistä jo ennalta. Olemme myös toimittaneet alustoille Hekan osoitetietoja. Yhteydenotoistamme huolimatta yhteistyö ei ole edennyt. 

Tavoite on yksinkertainen: asuntoa, jota ei saa käyttää lyhytaikaiseen majoitukseen, ei pitäisi voida tarjota palvelussa tähän tarkoitukseen. Niin kauan kuin kielletty ilmoitus voidaan julkaista ensin ja selvittää vasta jälkikäteen, järjestelmä toimii väärässä järjestyksessä. 

Vastuun pitäisi ulottua siis sinne, missä toiminta mahdollistetaan. Vuokrasuhdetta koskevat kiellot ovat jo olemassa, mutta ne eivät yksin ulotu majoitusalustojen toimintaan. Kun alustat harjoittavat liiketoimintaa asuntojen välityksellä, myös niiden vastuusta on perusteltua säätää nykyistä vahvemmin. 

Jos valtion tukeman vuokra-asunnon käyttäminen lyhytaikaiseen majoitukseen on kielletty, myös tällaisen asunnon ottaminen välitykseen pitäisi kieltää, ja kiellon rikkomisesta pitäisi seurata alustalle seuraamuksia. 

Kyse ei ole vain Hekasta. Lyhytvuokrauksen vaikutukset voivat näkyä niin vuokrataloissa kuin asunto-osakeyhtiöissäkin. Laajamittainen majoitustoiminta voi vaikuttaa yhteisten tilojen käyttöön, asumisviihtyvyyteen ja turvallisuuden kokemukseen. Pahimmillaan pysyvien asukkaiden kotitalo alkaa saada hotellin piirteitä ilman hotellitoimintaan kuuluvia rakenteita. 

Lyhytvuokrauksen kielto laissa selkeyttää pelisääntöjä, mutta ei yksin ratkaise ongelmaa 

Myös lainsäädännössä on tunnistettu tarve selkeyttää lyhytvuokrauksen pelisääntöjä, ja valtion tukemia vuokra-asuntoja koskevaan lainsäädäntöön valmistellaan lyhytvuokrauksen kieltoa. Heka on kannattanut muutosta. Kielto selkeyttäisi entisestään huoneenvuokralaissa jo olevaa sääntelyä ja vahvistaisi pelisääntöjä vuokranantajan ja vuokralaisen välillä yksittäisessä vuokrasuhteessa. 

Muutos on tärkeä ja tarpeellinen, mutta pelkkä kielto ei ratkaise alustojen kautta tapahtuvaa lyhytvuokrausta. Ilman alustoja koskevia velvoitteita ja seuraamuksia kielletty asunto voidaan edelleen ottaa välitykseen.  

EU:ssa on vahvistettu lyhytaikaista majoitusta koskevaa tiedonvaihtoa, ja eurooppalaisissa kaupungeissa on jo etsitty keinoja ilmiön hallintaan. Suomen on löydettävä omaan asuntomarkkinaansa sopiva ratkaisu. 

Yksi periaate on kuitenkin selvä: digitaalista alustataloutta ei voida tehokkaasti säännellä ilman digitaalisia alustoja. Teknologia on tehnyt asunnon ilmoittamisesta majoituspalveluun helppoa. Sitä pitäisi käyttää myös sääntöjen noudattamisen ja väärinkäytösten ehkäisemisen tukena. 

Vuokranantaja kantaa oman vastuunsa. On aika, että myös alustat kantavat omansa.