Pyhimykset olivat keskiajan suomalaisille tärkeitä lähimmäisiä

Naapuri, joka on mukana arjessa. Lähimmäinen, johon on luottamuksellinen suhde ja tunneside.

Tällainen oli pyhimysten rooli keskiajan suomalaisten elämässä. Se selviää Turun yliopiston tutkijoiden uutuusteoksesta Pyhimys naapurissa. Kuinka uskoa elettiin ja koettiin keskiajan Suomessa (Gaudeamus 2026). Teoksen ovat kirjoittaneet Sari Katajala-Peltomaa, Anna-Stina Hägglund, Sofia Lahti ja Marika Räsänen.

Teos on uusi avaus suomalaisessa keskiajan tutkimuksessa. Millä tavoin kristityt keskiajan Suomessa kääntyivät taivaallisten välittäjien puoleen? Entä miten pyhimysten koettiin vastaavan heille?

Teos keskittyy ihmisten vuorovaikutukseen pyhimysten kanssa. Teoksessa paneudutaan konkreettisesti fyysiseen läheisyyteen ja tilan jakamiseen pyhimysten kanssa, mutta myös kirkon oppiin ja liturgiaan sekä erilaisiin pyhimyksiin liittyviin sosiaalisiin tapoihin, rituaaleihin ja käytäntöihin.

– Pyhimysten läsnäolo näkyi, tuntui ja kuului – toisinaan tuoksuikin. Naapuruus oli sekä fyysistä että mielikuvallista, tutkijat kertovat.

Teemoja analysoidaan käsitteellä eletty usko. Se sitoo uskonnollisuuden arkeen ja avaa ihmisten tapaa ymmärtää heitä ympäröivää todellisuutta ja yksilön paikkaa eri yhteyksissä.

– Pyhimykset kulkivat kristittyjen mukana syntymästä kuolemaan ja usko kietoutui muuhun elämään: esimerkiksi pyhimysten juhlapäivät olivat keskiaikaisten maatalousvaltaisten yhteisöjen vuodenkierron merkkipaaluja, Räsänen kertoo.

Vaatimus vuosittaisesta synnintunnustuksesta rytmitti kristittyjen elämää myös pohjolassa. Pyhät paikat olivat tärkeitä. Ne saattoivat olla kirkkoja tai pyhimyksille nimettyjä lähteitä tai muita luonnonmuodostelmia.

Pyhismys maanomistajana

Pyhimykset miellettiin myös konkreettisesti tonttien ja peltojen maanomistajiksi Turun tuomiokirkon lähiympäristössä. Asianhoitajana toimi pappi, jonka hallintaan maa kuului.  

– Esimerkiksi vuonna 1509 mainitaan Neitsyt Marian tontti Turussa (Lilla Vårfru Gården) sekä toinen tontti, jonka eräs leski oli ostanut Pyhältä Ursulalta. Myös apostoli Bartolomeuksella oli tontti kaupungissa, ja Pyhällä Pietarilla pelto Aninkaisissa, joen toisella puolella.

Kirkollisten instituutioiden maaomistus liittyi pappien elatukseen. Maa-alueiden tuotolla maksettiin pappien palkat ja kustannettiin alttariesineet.

Keskustelu Turun kirjamessuilla

Vuorovaikutus pyhimyksen kanssa sai keskiajan Suomessa pääosin samanlaisia piirteitä kuin muuallakin kristikunnassa. Pohjoinen maantiede ja ilmasto eli pitkät matkat ja harva asutus loivat silti omanlaisensa hartauden maiseman. 

Erityinen suomalainen piirre keskiaikaisen eletyn uskon tutkimisen kentällä on kirjallisen lähdemateriaalin vähyys. Tämä on haastanut Pyhimys naapurissa -teoksen tutkijoita käyttämään epätyypillisiäkin yksityiskohtia, joita on usein ylenkatsottu aikaisemmassa tutkimuksessa. Lähteinä on käytetty muun muassa saarnoja, lahjoituskirjeitä, testamentteja ja kirkon tilejä. 

– Tilan, esineiden ja erilaisten kirjallisten lähdetyyppien antama informaatio tuo uutta tietoa pyhimyskulttien käytännöistä Turun keskiaikaisessa hiippakunnassa. Toivomme, että teos onnistuu välittämään lukijoille meille tutkijoille avautuneen, yllättävän rikkaan kuvan suomalaisten vuorovaikutussuhteista pyhimysten kansaa, tutkijat sanovat.

Teos perustuu Svenska Litteratursällskapet i Finlandin rahoittaman tutkimushakkeen tuloksille (Levd religion i medeltida Finland 2021–2024).

Pyhimys naapurissa -kirjasta sekä Hägglundin ja Lahden toimittamasta Pyhä Birgitta ja birgittalaisuus myöhäiskeskiajan Suomessa -kirjasta keskustellaan Turun kirjamessuilla sunnuntaina 4.10. Haastattelijana Turun yliopiston rehtori, kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen. Keskustelijoina ovat Anna-Stina Hägglund, Sofia Lahti ja Marika Räsänen.

Pyhimys naapurissa (Gaudeamus 2026)

Pyhä Birgitta ja birgittalaisuus myöhäiskeskiajan Suomessa (SKS 2025)