Supistuvat kunnat voivat hyötyä maisema-arkkitehtuurista, sanoo vuoden nuori maisema-arkkitehti Tuulia Nikula

Vuoden nuori maisema-arkkitehti-tunnustuksen tarkoituksena on nostaa esille lahjakasta ja innostavaa toimijaa, joka tuo maisema-arkkitehtuuriin uutta ja ennakkoluulotonta näkökulmaa. Palkinnonsaajaksi valittu Tuulia Nikula toimii Pohjois-Suomessa ja edistää maisema-arkkitehtuurin näkyvyyttä ja roolia maankäytön suunnittelussa toimintaympäristöissä, joissa ala on vasta vakiinnuttamassa paikkaansa.

Nikulan korkeatasoinen diplomityö tarkastelee ruuhkattoman Suomen suhdetta maisema-arkkitehtuuriin. Työssä on tunnistettu keinoja, joilla maisema-arkkitehtuuri voi tukea kuntien älykästä sopeutumista tarjoamalla ratkaisuja tyhjentyvien rakennusten, joutomaiden ja purkutilanteiden hallintaan.

“Aihe on erittäin ajankohtainen ja valittu näkökulma tarpeellinen. Työ osoittaa, miten merkittävä rooli maisema-arkkitehtuurilla voi olla supistuvien kuntien kehittämisessä”, kertoo Suomen maisema-arkkitehtiliiton puheenjohtaja Varpu Mikola.

Pohjoisen Suomen erityisessä ympäristössä maisema-arkkitehdeilla on paljon työnsarkaa verkostojen rakentamisessa ja perinteisten toimintamallien päivittämisessä. Tuulia Nikula on osoittanut sitkeyttä, yhteistyökykyä ja rohkeutta avata uusia polkuja. Nikulan tekemä työ on tärkeää koko alan tulevaisuuden kannalta: hän vie omalta osaltaan osaamistaan myös ruuhka-Suomen ulkopuolelle ja vahvistaa maisema-arkkitehtuurin vaikuttavuutta koko maassa, todetaan palkintoperusteluissa.

Ratkaisuja supistuville kunnille

Tuulia Nikula kertoo diplomityönsä aiheen syntyneen opiskeluaikoina mielessä pyörineestä kysymyksestä: Maisema-arkkitehtuurissa keskitytään vahvasti luomaan hyvinvointia ja viihtyisyyttä kasvaviin kaupunkeihin, mutta mitä tarjottavaa sillä olisi olemassaolostaan taisteleville pienille kunnille?

“Juuri sellaisille, joissa olen suurimman osan elämääni asunut ja joissa maisema-arkkitehtuuria ei usein tunnisteta varteenotettavaksi kuntakehittämisen keinoksi”, hän toteaa.

”Aihe on myös erittäin arka, sillä kukaan ei halua tunnustautua supistuvaksi kunnaksi”, Nikula kertoo. Hänen mukaansa enemmän kuin kaksi kolmasosaa Suomen kunnista supistuu väestön vähenemisen myötä, mikä johtaa maisemallisiin haasteisiin, kun taajamiin jää tyhjiä ja rapistuvia rakennuksia, purkukohteita ja joutomaita.

Nikulan mukaan maisema-arkkitehtuurin keinoin voidaan lieventää supistumisen seurauksia, uudistaa ja jäsentää taajamamaisemaa sekä luoda hyvinvointia ja vahvistaa paikallisidentiteettiä. Samalla voidaan myös parantaa esimerkiksi ekologisia yhteyksiä ja ilmastokestävyyttä. Uudistaminen tapahtuu luomalla viherstrategia, jossa viherverkostoa kehittämällä luodaan erilaisia pysyviä ja väliaikaisia viheralueita tyhjentyville tonteille. Oleellista on toimia eri mittakaavoissa pitkäjänteisesti ja paikkalähtöisesti huomioiden rajalliset resurssit, hän jatkaa.

“Maisema-arkkitehtuurin avulla ei voida poistaa supistumisen syitä, mutta se on suhteellisen halpa keino luoda eloa ja iloa, mahdollistaa uutta elinvoimaa ja näin auttaa kuntaa eksistentiaalisen kriisin tasapainoiseen hallitsemiseen”, Nikula summaa.