Ukrainan oppi Suomelle: henkinen kriisinkestävyys rakentuu koko yhteiskunnan kyvystä tukea ihmisten selviytymistä – ja sitä vahvistetaan jo normaalioloissa

Venäjän hyökkäyssota on kohdistanut Ukrainassa pitkäkestoista painetta yhteiskunnan infrastruktuuriin ja palveluihin sekä väestön hyvinvointiin, turvallisuuteen, toimeentuloon ja luottamukseen. Pitkittynyt sota on muuttanut ja lisännyt väestön tuen ja palvelujen tarpeita sekä luonut uusia haavoittuvia ryhmiä. Alkuvaiheen järkytyksen rinnalle ovat nousseet pitkäkestoinen stressi, taloudelliset ongelmat, uupumus ja epävarmuus tulevaisuudesta.

THL:n tutkimuksessa haastatellut eri alojen asiantuntijat korostivat, että huomattava psyykkinen kuormitus sekä vahva kriisinkestävyys ja toimintakyky voivat esiintyä väestössä yhtä aikaa. 

”Ukrainassa ihmiset pyrkivät jatkamaan työntekoa, koulunkäyntiä ja tavallista arkea sodan keskellä, vaikka jatkuva turvallisuusuhka, vaikeat elinolosuhteet ja pitkittynyt kuormitus koettelevat jaksamista. Tämä kertoo väestön kriisinkestävyydestä, mutta ei tarkoita, etteikö sota aiheuttaisi merkittävää ahdistusta, uupumusta tai tuen ja palvelujen tarvetta. Henkinen kriisinkestävyys syntyy paitsi ihmisten omista voimavaroista myös yhteisöjen tuesta ja yhteiskunnan kyvystä ylläpitää arjen edellytyksiä”, sanoo THL:n johtava tutkija Laura Kestilä.

Palvelujen jatkuvuus ja saatavuus vahvistavat väestön kriisinkestävyyttä

Ukrainassa on ollut selvää, ettei mittavaa palvelujen ja tuen tarvetta kyetä kohtaamaan yksin julkisten palvelujen turvin. Siksi erilaiset yhteisölliset ja järjestösektorin tuottamat matalan kynnyksen palvelut ja toimintamallit ovat tulleet tärkeiksi. 

Palvelujen jatkuvuudella on aineellisen merkityksen lisäksi psykologinen ulottuvuus. Sähkön, veden, lämmön, viestintäyhteyksien sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen ylläpitäminen vahvistaa turvallisuuden tunnetta ja luottamusta. Haastateltujen mukaan myös tieto siitä, että vauriot korjataan nopeasti, tukee ihmisten jaksamista.

“Monimutkaiset menettelyt ja epäselvät vastuut voivat lisätä psyykkistä kuormitusta juuri silloin, kun ihmisten toimintakyky ja voimavarat ovat heikoimmillaan. Varautumisessa tarvitaan siksi etukäteen määriteltyjä vähimmäispalveluja, selkeitä priorisointiperiaatteita ja vaihtoehtoisia palvelukanavia tilanteisiin, joissa henkilöstöä, sähköä, tietoliikenneyhteyksiä tai digitaalisia järjestelmiä ei ole normaalisti käytettävissä”, arvioi TKI-ohjelmapäällikkö Jussi Sane THL:stä.

Luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden merkitys korostuu kriisissä

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että luottamus, kulttuuri ja sosiaalinen koheesio ovat keskeisiä yhteiskunnan kriisinkestävyydelle. Venäjän hyökkäyssota on vahvistanut ukrainalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä lisännyt vapaaehtoistoimintaa ja keskinäistä auttamista. Samalla pitkittynyt sota, pakkomuutot ja taloudelliset vaikeudet ovat kuormittaneet sosiaalisia suhteita ja heikentäneet luottamusta.

Suomen tilannetta ei voi suoraan verrata Ukrainaan, mutta Suomen näkökulmasta olennaiseksi nousee tarve ylläpitää yhteiskunnallista luottamusta, osallisuutta ja yhteisöjen toimintamahdollisuuksia jo ennen kriisiä.  Suomessa on jo nähtävissä merkkejä vastakkainasettelun lisääntymisestä ja luottamuksen eriytymisestä. Sosiaalinen koheesio ei tarkoita yksimielisyyttä, vaan kykyä toimia yhteisten tavoitteiden eteen erilaisista näkemyksistä huolimatta.

“Henkisen kriisinkestävyyden kannalta on tärkeää, ettei yhteiskunnassa olisi syviä jakolinjoja, jotka heikentävät ihmisten luottamusta toisiinsa, yhteiskuntaan tai sen instituutioihin ja joita ulkopuoliset toimijat voivat pyrkiä hyödyntämään”, toteaa tutkimuspäällikkö Minttu Tikka THL:stä.

Tutkimus yhdisti laajan kirjallisuuskatsauksen ja asiantuntijoiden kokemukset

THL:n CIVRES-tutkimuksen aineisto koostui laajasta, 288 julkaisua kattavasta kirjallisuuskatsauksesta sekä haastatteluaineistosta, joka kerättiin touko–elokuussa 2026. Haastatteluihin osallistui yhteensä 34 julkishallinnon, järjestöjen, tutkimuksen ja koulutuksen, median, kulttuurialan sekä elinkeinoelämän asiantuntijaa. Haastattelut toteutettiin pääosin Ukrainassa, mutta myös Suomessa ja etäyhteyksin.

Laadullinen haastatteluaineisto kuvaa asiantuntijoiden kokemuksia ja näkemyksiä, eikä se edusta koko Ukrainan väestön kokemuksia. Myös Suomen ja Ukrainan historialliset, yhteiskunnalliset ja institutionaaliset lähtökohdat eroavat merkittävästi toisistaan. 

”Ukrainan kokemuksia ei voi suoraan soveltaa Suomen tilanteeseen, mutta ne tarjoavat arvokkaita oppeja kansallisen varautumisen kriittiseen arviointiin ja kehittämiseen. Henkistä kriisinkestävyyttä tulisi seurata nykyistä järjestelmällisemmin ja integroida konkreettisemmin osaksi Suomen varautumista ja kokonaisturvallisuuden mallia. Sen edellytyksiä on vahvistettava samanaikaisesti yksilöiden, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan tasolla”, Kestilä kiteyttää.

Lisätietoja:
Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset siviiliväestöön Ukrainassa: resilienssin rakentuminen ja tukeminen – Oppeja Suomen kriisinkestävyyden vahvistamiseen

Laura Kestilä
johtava tutkija
Puh. 029 524 8795

Jussi Sane
TKI-ohjelmapäällikkö
Puh. 029 524 7241

Minttu Tikka
tutkimuspäällikkö
Puh. 029 524 7879

etunimi.sukunimi@thl.fi