Asbestiriski piilee myös uusittujen pintojen alla – uusi verkkokurssi opettaa tunnistamaan riskin

Asbestia käytettiin suomalaisessa rakentamisessa laajasti vuosina 1920–1994, erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla.

Parilan mukaan kartoitus voi olla tehty puutteellisesti tai kaikkia rakennekerroksia ei ole tutkittu. Jos pintamateriaalit on uusittu vuoden 1994 jälkeen, niiden alle on voinut jäädä alkuperäisiä asbestipitoisia kiinnityslaasteja, tasoitteita tai muita materiaalijäämiä.

”Työmaalla saatetaan luottaa siihen, että uusitut pinnat ovat asbestittomia, vaikka niiden alla olevien vanhojen materiaalien asbestipitoisuutta ei ole koskaan selvitetty”, Parila sanoo.

”Toivoisin jokaisen asentajan ymmärtävän, että vanha rakenne voi sisältää asbestia, vaikka sitä ei silmämääräisesti pysty havaitsemaan. Jo yksittäinen poraus asbestipitoiseen materiaaliin voi vapauttaa hengitysilmaan haitallisia asbestikuituja. Ennen poraamista tulee varmistaa luotettavasta asbestikartoituksesta, että juuri kyseinen materiaali ja rakennekerros on tutkittu eikä työstä aiheudu asbestialtistumisen vaaraa.” Kari Parila muistuttaa.

Riski ei koske vain asbestipurkutöitä tekeviä. Asbestia sisältäviä rakenteita voivat kohdata esimerkiksi sähkö- ja LVI-asentajat, kiinteistönhuollon työntekijät, rakentajat ja remontoijat. Parilan mukaan puutteellinen kartoitus voi altistaa myös siivoojia ja jätehuollon henkilöstöä, ja kuitujen kulkeutuessa muutkin voivat altistua välillisesti.

Sääntely tiukentui – riskin tunnistaminen on edelleen ensimmäinen askel

Valtioneuvosto tiukensi syyskuussa 2025 asbestityön turvallisuutta koskevaa asetusta (886/2025). Asbestipurkutyössä jo aiemmin sovellettu raja-arvo 0,01 kuitua/cm³ laajeni koskemaan kaikkea asbestityötä, ja mittauksissa huomioidaan nyt myös aiempaa ohuemmat kuidut. Lainsäädännön lähtökohta on pysynyt samana: asbestiriski tunnistetaan ja altistuminen ehkäistään ennen työn aloittamista. Jos on perusteltu syy epäillä, että asbestipölyä voi vapautua eikä asbestia ole tunnistettu etukäteen, työ on keskeytettävä koko alueella, jolle pöly voi levitä. Tämä koskee myös tavallisia poraus-, asennus- ja huoltotöitä.

Altistumisen seuraukset voivat ilmetä vasta vuosikymmenten kuluttua. Kun altistuminen on tapahtunut, sitä ei voi enää perua.

Verkkokurssi tukee asbestiriskin tunnistamista ja perehdytystä

Preston kahden tunnin Asbestiriskien tunnistaminen -verkkokurssilla käydään käytännön esimerkkien avulla läpi, missä asbestia voi esiintyä, millaisissa työtilanteissa sille voi altistua ja miten epäilytilanteessa toimitaan. Suorituksesta saatavan todistuksen avulla työnantaja voi dokumentoida perehdytyksen ja tukea työturvallisuusvelvoitteidensa täyttämistä.

Kurssin asiantuntijasisältö on toteutettu yhteistyössä Kari Parilan kanssa. Kurssi ei anna asbestipurkutyön ammattipätevyyttä eikä yksin riittävää osaamista itsenäisten asbestikartoitusten tekemiseen.

”Kartoitus on tärkeä, mutta riskin kohtaa viime kädessä työntekijä porakone kädessä. Halusimme tuoda asbestiriskien tunnistamisen osaksi myös niiden työntekijöiden osaamista, jotka eivät tee varsinaisia asbestipurkutöitä. Asbestia voi tulla vastaan tavallisissa asennus-, huolto- ja kunnossapitotöissä, ja siksi on tärkeää, että työntekijät tunnistavat mahdolliset riskit ja tietävät, miten tilanteessa tulee toimia. Ruotsissa koulutus on otettu hyvin vastaan, ja nyt tuomme sen suomalaisille työpaikoille”, kertoo Tuomas Liukkonen, palvelujohtaja, Suomen Ensiapukoulutus Oy.