Vaikeita synnytysrepeämiä kohdataan harvoin, siksi hoitotaitoja harjoitellaan

Synnytysrepeämien hoito kuuluu synnytyssalin arkeen, mutta vaikeita vaurioita tulee yksittäisen ammattilaisen kohdalle harvoin. Oma Hämeen kätilö Anna Into täydensi taitojaan koulutuksessa, jossa harjoiteltiin repeämien tunnistamista ja korjaamista. Huolellisella hoidolla on merkitystä synnyttäneen toipumiselle ja myöhemmälle hyvinvoinnille.

Keskiviikkona 28. lokakuuta järjestetyssä koulutuksessa perehdyttiin synnytysrepeämien ehkäisyyn, tunnistamiseen ja ompeluun. Annalle päivä tarjosi uutta tietoa ja käytännön neuvoja, joita hän voi hyödyntää päivittäisessä työssään.

– Sain hyviä neuvoja ompelutekniikkaani ja nyt osaan mielestäni ommella paremmin, Into kertoo.
Hän pitää tärkeänä mahdollisuutta täydentää taitoja myös valmistumisen jälkeen. Repeämien hoito on osa kätilön arkea, mutta ompeluun keskittyvää lisäkoulutusta on hänen kokemuksensa mukaan ollut harvoin tarjolla.

Harjoittelu antaa mahdollisuuden toistoihin ja palautteeseen

Suomen Perinatologinen Seura halusi tarjota synnytyssalissa työskenteleville kätilöille ja lääkäreille sekä tietoa että mahdollisuuden käytännön harjoitteluun. Taustalla ovat synnytysvaurioista käyty julkinen keskustelu ja tavoite vahvistaa yhdenmukaista osaamista eri puolilla Suomea.

Seuran hallituksen varapuheenjohtajan ja simulaatiojaoksen puheenjohtajan Marja Kaijomaan mukaan vaikeampia repeämiä, kuten peräaukon sulkijalihasvaurioita, tulee yksittäisen kätilön tai lääkärin kohdalle verrattain harvoin.

– Jotta potilaat saisivat parhaan mahdollisen hoidon, on vaurioiden tunnistamista ja ompelua voitava harjoitella turvallisesti, Kaijomaa sanoo.

Kaijomaa työskentelee Helsingin Naistenklinikalla ja on naistentautien ja synnytysten sekä perinatologian erikoislääkäri. Hän toimii myös Naistensairaalan simulaatiokouluttajana.

Koulutuksen luennoilla käsiteltiin muun muassa lantionpohjan anatomiaa ja synnytysvaurioiden merkitystä. Taitopajoissa harjoiteltiin repeämien korjaamista kudoskerros kerrallaan sekä sulkijalihasvaurion korjauksen periaatteita. Harjoittelussa käytettiin eläinperäisiä malleja, joiden kudostuntuma muistuttaa aitoa tilannetta.

Harjoituksia pystyi toistamaan ja omaa tekniikkaa korjaamaan ohjaajan palautteen avulla. Kätilöt ja lääkärit oppivat myös toisiltaan, sillä repeämiä arvioidaan ja hoidetaan yhdessä myös synnytyssalissa.
Kaijomaa korostaa, että harjoittelu täydentää kliinistä kokemusta ja tukee työssä oppimista.

Hoidolla on merkitystä myös synnytyksen jälkeen

Kaijomaan mukaan keskeistä on tutkia repeämä järjestelmällisesti heti synnytyksen jälkeen. Näin voidaan tunnistaa sen laajuus ja mahdollinen sulkijalihasvaurio sekä tehdä asianmukainen korjaus.

Huolellinen hoito tukee synnyttäneen toipumista. Sulkijalihasvaurion tunnistamatta jääminen tai puutteellinen korjaus voi aiheuttaa esimerkiksi ilman tai ulosteen pidätyskyvyn ongelmia, jotka vaikuttavat arkeen ja elämänlaatuun.

Synnyttäneen tulee myös saada ymmärrettävää tietoa repeämän asteesta, tehdystä korjauksesta ja toipumisen hoidosta. Vaikean repeämän jälkeen tarvitaan fysioterapeutin ohjausta ja toipumisen seurantaa.

Into toivoo, että kaikilla yksikön kätilöillä olisi mahdollisuus vastaavaan koulutukseen ja taitojen säännölliseen ylläpitämiseen. Hänen mukaansa ammattitaitoon kuuluu myös kollegan avuksi pyytäminen.

– Ei ole häpeä pyytää kollegaa apuun tai hakeutua ompelun lisäkoulutukseen. Se kertoo siitä, että haluaa tarjota synnyttäjille parasta mahdollista hoitoa, Into sanoo.