MTK: Uudet liito-oravaohjeistukset osoittavat tarpeen välittömään luonnonsuojelulain muutokseen

Harmaata suojelua syntyy, jos metsää ei muodollisesti suojella, mutta sen käyttöä tosiasiassa rajoitetaan ilman suojelupäätöstä ja asianmukaista korvausta. Ajankohtainen esimerkki tästä on Lupa- ja valvontaviraston uusi liito-oravaohjeistus. Sen mukaan tunnistettujen pesä- ja levähdyspuiden ympärille säästetään vähintään 0,5 hehtaarin hakkaamaton suojavyöhyke, jonka yhteyteen säilytetään lisäksi joitakin hehtaareita liito-oravalle soveltuvaa metsää sekä kulkuyhteydet ympäröiville metsäalueille.

MTK arvioi alustavasti, että uuden liito-oravatulkinnan valtakunnalliset taloudelliset vaikutukset voivat nousta jopa 5–10 miljardiin euroon, jos rajoitukset toteutuvat laajasti.

– Viranomaisen tulkinnan hintalappu voi nousta käsittämättömiin lukemiin. Tällaista ei voi hyväksyä maassa, jossa jokaisen omaisuus on turvattu perustuslaissa. Lupa- ja valvontaviraston ohjeistus on kuitenkin vain yksi osa suurempaa ongelmaa. Metsien käyttöön kohdistuu lajisuojelun, kaavoituksen, ennallistamisen ja muiden suojelutavoitteiden kautta jatkuvasti uusia vaatimuksia, joiden kustannuksia siirretään maanomistajien kannettaviksi. Samalla heikennetään metsätalouden ja koko yhteiskunnan kasvun edellytyksiä, sanoo MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä.

Korvausjärjestelmä on korjattava

Nykyisessä luonnonsuojelulaissa valtion korvausvelvollisuuden kynnys on merkityksellinen haitta. MTK on esittänyt kynnyksen alentamista sekä maanomistajille aiheutuvien menetysten nykyistä selkeämpää korvaamista. Korvausvelvollisuus on samalla ulotettava nykyistä kattavammin myös luonnonsuojelulain lajien rauhoitussäännöksistä aiheutuviin rajoituksiin.

Haittaa arvioitaessa on otettava huomioon myös eri rajoitusten yhteisvaikutukset. Jos yhteiskunta rajoittaa yksityisen omaisuuden käyttöä luonnonsuojelun vuoksi, maanomistajalle aiheutuvat taloudelliset menetykset on korvattava täysimääräisesti.

– Ei ole hyväksyttävää, että samankaltaisista metsien käyttörajoituksista metsänomistajalle syntyvä taloudellinen rasitus riippuu siitä, minkä luonnonsuojelulain säännöksen tai muun sääntelyn perusteella rajoitus syntyy. Nykyinen tilanne heikentää maanomistajien yhdenvertaisuutta, oikeusturvaa ja luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä, Hemmilä jatkaa.

Lupa- ja valvontaviraston tarkoituksena ei ole ollut luoda viranomaisohjeella uutta sääntelyä tai laajentaa lainsäädännössä asetettuja velvoitteita. MTK:n metsäjohtokunta pitää kuitenkin ongelmallisena, ettei uuden tulkinnan oikeudellisista ja taloudellisista vaikutuksista ole käyty avointa keskustelua. Näin merkittäviä metsien käyttöön ja yksityiseen omaisuuteen vaikuttavia linjauksia ei voida tehdä ilman, että niiden vaikutukset selvitetään perusteellisesti.

Metsäjohtokunnan vaatimukset

• Lupa- ja valvontaviraston uuden liito-oravaohjeen uudelleenarviointia sekä sen oikeudellisten, ekologisten ja taloudellisten vaikutusten avointa arviointia.
• Luonnonsuojelulain korvaussäännösten uudistamista. Korvauskynnys on alennettava vähäistä suurempaan haittaan, korvaussuoja laajennettava kattamaan myös lajien rauhoitussäännöksistä aiheutuvat menetykset ja korvattavasta haitasta on maksettava täysi korvaus.
• Harmaan suojelun lopettamista. Jos yhteiskunta rajoittaa yksityisen metsän käyttöä luonnonsuojelun vuoksi, rajoituksen tulee perustua lakiin ja sen taloudelliset vaikutukset tulee korvata.

Lisätietoja:

Marko Mäki-Hakola, metsäjohtaja, MTK, p. +358 40 502 6810