Yrittäjät: Selvitys osoittaa, että hyvinvointialueen oman tuotannon ei tarvitse olla automaattinen valinta

– Hyvinvointialue vastaa siitä, että asiakas saa tarvitsemansa palvelut. Se ei tarkoita, että alueen pitäisi tuottaa kaikki palvelut itse, vaan ne voi hankkia muualta. Ratkaisut on tehtävä asiakkaan tarpeen, laadun, vaikuttavuuden ja kustannusten perusteella, Suomen Yrittäjien elinkeinopolitiikan asiantuntija Katja Rajala sanoo. 

Suomen Yrittäjien mukaan hyvinvointialueiden tehtävänä on johtaa koko palvelukokonaisuutta, ei keskittyä vain oman tuotantonsa johtamiseen. Alueiden pitää hyödyntää julkisen tuotannon rinnalla yritysten ja järjestöjen osaamista silloin, kun se on asiakkaan ja veronmaksajan kannalta järkevää. 

Päätösten tueksi tarvitaan vertailukelpoista tietoa eri tuotantotapojen laadusta, vaikuttavuudesta ja kustannuksista. 

– Ei ole järkevää tuottaa palvelua itse vain siksi, että niin on totuttu tekemään. Oma tuotanto, yritykset ja järjestöt pitää asettaa aidosti samalle viivalle ja arvioida, mikä tapa tuottaa palvelut on asiakkaan ja veronmaksajan kannalta paras, Rajala sanoo. 

Julkinen vastuu säilyy, vaikka palvelun tuottaa yritys 

Pöystin selvityksen mukaan perustuslaki ei edellytä kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista julkisen toimijan omana työnä. Palveluja voivat tuottaa myös yritykset ja järjestöt. 

Hyvinvointialueella pitää kuitenkin kaikissa tilanteissa säilyä kyky turvata riittävät ja yhdenvertaiset palvelut sekä vastata viime kädessä niiden saatavuudesta. 

Selvityksen mukaan järjestäjän ja tuottajan roolit ovat osittain sekoittuneet. Myös eri tuotantotapojen kustannus- ja vertailutiedoissa on puutteita. Tämä vaikeuttaa eri vaihtoehtojen vertailua ja koko palvelukokonaisuuden johtamista. 

– Hyvinvointialueiden järjestäjäosaamista on vahvistettava ja oman palvelutuotannon johtaminen erotettava järjestämisestä selkeämmin, johtaja Harri Jaskari sanoo. 

Oman tuotannon kustannukset näkyviin 

Yrittäjät vaatii, että hyvinvointialueiden oman palvelutuotannon yksikkökustannukset ovat laskettu ja että ne ovat näkyvillä. Eri tuotantotapoja vertailtaessa on kustannusten lisäksi arvioitava palvelun laatua, tuloksia ja asiakkaan koko palvelukokonaisuuden toimivuutta. 

– Pienen sote-yrityksen on voitava luottaa siihen, että sen palvelun hintaa, laatua ja tuloksia arvioidaan samoilla perusteilla kuin hyvinvointialueen omaa tuotantoa. Ilman vertailukelpoista tietoa ei voida perustella, miksi jokin tuotantotapa valitaan, Jaskari sanoo. 

Suomen Yrittäjät esittää kolmea muutosta: 

1. Järjestäminen ja tuottaminen erilleen. Palvelujen järjestäminen ja oman tuotannon johtaminen erotetaan nykyistä selvemmin toisistaan. 
2. Kustannukset ja tulokset vertailukelpoisiksi. Hyvinvointialueet seuraavat ja vertailevat oman tuotannon ja muiden tuottajien palvelujen laatua, kehitystä, vaikuttavuutta ja kustannuksia. Oman tuotannon yksikkökustannukset tehdään läpinäkyviksi. 
3. Järjestäjäosaamista vahvistetaan. Hyvinvointialueiden osaamista koko palvelukokonaisuuden ohjauksessa, seurannassa ja valvonnassa vahvistetaan. 

Tutustu selvitykseen: Sote-palveluiden järjestäjän ja tuottajan roolien selkeyttämisen ja eriyttämisen oikeudelliset reunaehdot ja käytännön.

Selvityksen tilasivat Suomen Yrittäjät, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Hyvinvointiala Hali ry ja Lääkäripalveluyritykset LPY.