Pirkko Soininen: tutkimusmatkalla taiteilijakodeissa
30.3.2026 09:15:00 EEST | Avain | Blogi
"Mitä jälkiä meistä jää paikkoihin, joissa olemme joskus tehneet intohimoisesti taiteellista työtämme, rakastaneet, pettyneet, olleet onnellisia tai onnettomia? Ehkä jotain jää tai mitään ei jää. Tämä oli kysymys, johon lähdin etsimään vastausta, kun kaksi vuotta sitten aloin kiertää suomalaisia taiteilijakoteja, jotka on muutettu museoiksi", kirjoittaa kirjailija Pirkko Soininen Kustantamon kuulumisia -blogissa. Soinisen ensimmäinen tietokirja Siellä missä sydän on. Kylässä taiteilijakodeissa syntyi noilla retkillä.

Pirkko Soinisen postaus on julkaistu Kustantamon kuulumisia -blogissa tänään 30.3.2026
Kysymys oli tavallaan jo lähtökohtaisesti väärä. Kaikki taiteilijakodit, joissa vierailin on nimittäin muutettu museoiksi, joten jo museointivaiheessa niiden esineistöä on karsittu yleensä rankalla kädellä. On rakennettu tietoisesti interiööri, joka kestää satojen ja taas satojen ihmisten vierailun. Tiedostin tämän jo lähtiessäni matkaan, mutta silti uumoilin, että voisin löytää taiteilijakodeista jotain jälkiä niissä asuneista taiteilijoista.
Ja kahden vuoden tutkimusmatkan jälkeen uskon, että löysinkin. Museointi ei ole onneksi hävittänyt näistä upeista kodeista niiden persoonallisia piirteitä. Jokainen kirjassa esittelemistäni yhdestätoista taiteilijakodista on omaperäinen ja jollain tapaa asukkaansa mieltymyksiä ja elämää heijasteleva.
Työskentelymetodini oli yksikertainen: asettauduin paikkoihin havainnoimaan, aistimaan ja kokemaan useamman päivän ajaksi. Pysähdyin. Olin valpas ja avoin. Kävin vuoropuhelua paikkojen kanssa. Tämä on tietenkin paradoksi. Paikathan eivät luonnollisestikaan osaa puhua. Väitän kuitenkin, että ne kommunikoivat kanssani ei-kielellisellä tasolla.
Tein paikoissa havaintopäiväkirjaa ja kirjoitin tajunnanvirtaa. Palattuani työpöytäni ääreen, omaan taiteilijakotiini, luin enemmän asukkaista ja tutkin heidän tekemäänsä taidetta. Tutkin yhtälöä: koti, taiteilija ja taide.
Olen aina rakastanut kotimuseoita ja vieraillut niissä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Pidän siitä, että kotimuseot ovat pieniä ja intiimejä. Vaikka tulisi museoähky, kotimuseon jaksaa aina kiertää. Koskaan ei voi ennalta tietää, miltä kotimuseossa näyttää. Toki nykyään voi katsella valokuvia netistä etukäteen, vaikkei ehkä pitäisi. Kotimuseoilla on kuitenkin tapana yllättää. Vasta paikan päällä tilan hahmottaa kokonaisvaltaisesti, kaikilla aisteillaan.
Paitsi koteja, tutkin tietysti myös niissä asuneita taiteilijoita ja heidän taidettaan. Kirjassa on paljon kuvataiteilijoiden ja kuvanveistäjien koteja, yksi säveltäjän koti ja yksi kirjailijakoti. Kaikissa kodeissa oli esillä niissä asuneiden ja työskennelleiden taiteilijoiden teoksia. Juuri se oli äärettömän kiinnostavaa. Mietin, kuinka paljon paikka, ympäröivä miljöö ja maisema, oli vaikuttanut luomisprosessiin? Ja tietenkin se oli vaikuttanut, löysin siitä monia ihan konkreettisia esimerkkejäkin.
Itse asiassa ajattelen nyt entistäkin vahvemmin, että taiteilijakodit – tai mitkä tahansa kotimuseot – ovat hyvin intiimi tapa tutustua niissä asuneisiin henkilöihin. Kun vietin aikaa näissä kodeissa, koin vahvasti, että pääsin hyvinkin lähelle taiteilijoita. Lähes yhtä lähelle kuin lukemalla vaikkapa kirjeitä tai päiväkirjoja, jota sitäkin tein.
Kirja vei minut paitsi ainutlaatuisiin taiteilijakoteihin myös seikkailulle koti-Suomeen, monesti yhdistin työmatkaan myös pieniä retkiä kohteiden lähiseuduille. Päädyin ihailemaan kansallismaisemaamme Kolin huipulta, kävin Möhkön ruukilla ja Suomen ja Euroopan unionin mantereen itäisimmässä pisteessä Hattuvaaran kylän Virmajärvellä. Vierailin Kalajoen hiekkasärkillä, ihailin tunturimaisemia Levin huipulla ja tutustuin ITE-taiteilija Esa Pajulahden Luvattuun maahan Padasjoella. Kävin Suomen käsityön museossa Jyväskylässä tutustumassa kirkkotekstiileihin ja Parppeinvaaran runokylässä Ilomantsissa. Uin todella kauniissa paikoissa ja monista niistä kerron kirjassakin, mutta niiden lisäksi maininnan ja suosituksen ansaitsevat ”Saimaan Riviera” Huuhanranta ja upea Pielinen. Ja tietenkin söin matkoillani valtavan määrän karjalanpiirakoita, koska ne eivät koskaan petä retkieväinä. Epävirallisen vertailun voittajaksi selviytyi Lieksan Leipomo.
Tutkimusmatkani alkaessa ajattelin, että pitäisi olla analyyttinen ja säilyttää tietynlainen viileä etäisyys kohteeseen, koska olinhan kirjoittamassa elämäni ensimmäistä tietokirjaa. Onneksi annoin itselleni kuitenkin luvan myös lumoutua, eläytyä ja liikuttua. Uskon, että juuri se teki tästä matkasta ainakin itselleni unohtumattoman.
Pirkko Soininen
Pirkko Soininen on turkulainen kirjailija. Hän on kirjoittanut runoutta ja kaunokirjallisuutta, muun muassa neljä elämäkertaromaania naistaiteilijoista. Siellä missä sydän on -teos on hänen ensimmäinen tietokirjansa.
Siellä missä sydän on. Kylässä taiteilijakodeissa on tarinallinen tietokirja, joka vie lukijan matkalle mieleen ja sisimpään, löytöretkelle museoiksi muutettuihin taiteilijakoteihin. Soininen tarkastelee kirjassaan 11 taiteilijakotia.
Avainsanat
Yhteyshenkilöt
Arvostelukappaleet
info@avain.netVilja Kujanpääviestintäjohtaja
viestintä
Kuvat
Linkit
Tilaa tiedotteet sähköpostiisi
Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.
Lue lisää julkaisijalta Avain
Maarit Leskelä-Kärki kirjoitti kirjan Minna Krohnin elämästä15.9.2026 09:00:00 EEST | Tiedote
Maarit Leskelä-Kärjen kirjoittama teos Pääskysen laulu ja hiljaiset surut. Minna Krohnin muistettu ja kerrottu elämä kertoo historian unohtaman Krohnin tarinan. Se on kirja äideistä ja tyttäristä, eletystä elämästä, sairauksista ja kuolemasta, muistoista ja muistamisesta yli sadan vuoden ajalta.
Henri Hyppösen Kuka meistä on normaali? on omakohtainen teos ADHD:sta10.9.2026 09:15:00 EEST | Tiedote
Kuka meistä on normaali? on Henri Hyppösen omaelämäkerrallinen tietokirja ADHD:sta, ajattelun kirjosta ja sosiaalisista rajoista. Teos on värikäs ja hyvin argumentoitu puheenvuoro, joka sysää lukijan katsomaan toisin.
Varpu Erosen Pikkupieni ja neulottu puutarha on ylistys mielikuvitukselle8.9.2026 09:15:00 EEST | Tiedote
Varpu Erosen Pikkupieni ja neulottu puutarha -kirja on ylistyslaulu lapsen luovuudelle ja mielikuvitukselle. Kauniisti kuvitetun kuvakirjan taustana on lapsen leikkien herkkävaistoinen havainnointi.
Tanja Brummerin Mitä en kertonut kenellekään on romaani ystävyydestä ja rakkaudesta7.9.2026 09:15:00 EEST | Tiedote
Tanja Brummerin esikoisromaani Mitä en kertonut kenellekään on romaani puolen elämän pituisesta ystävyydestä, nuoruuden kaupungista, valosta ja varjosta. Se on myös tarina kaikkein suurimmasta, rakkaudesta.
Vehkaluoman teos Migreeniä ei voi pakottaa kertoo kivusta ja toivosta31.8.2026 12:30:00 EEST | Tiedote
Päivi Vehkaluoma kuvaa kirjassaan Migreeniä ei voi pakottaa migreenin rajuja oireita. Teos antaa tietoa migreenistä ja tarjoaa keinoja tukea työkykyä ja hyvinvointia. Mistä löytää apu, kun kroonistunut sairaus heikentää työkykyä ja vaikuttaa kaikkeen muuhunkin elämässä. Migreeniä ei voi pakottaa – mutta sen kanssa voi elää hyvää elämää.
Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.
Tutustu uutishuoneeseemme



