Tekoälyn käyttö heikentää ammattilaisten taitoja huomaamatta

Tekoäly on tullut rytinällä apuriksi monille aloille. Lääkärit, tutkijat ja koodaajat nojaavat siihen työssään. Pahimmillaan tilanne johtaa ilmiöön, jota tutkijat kuvaavat sanalla deskilling: ihmisten ammattitaito rapautuu, kun he ulkoistavat työtehtäviään tekoälylle.

Teoreettisen filosofian akatemiatutkija Kaisa Kärki käsittelee tätä ilmiötä tutkimusartikkelissaan.

– Yksi deskillingin ongelma on se, että ammattilaisten on vaikea huomata sitä omassa arjessaan. Osin tämä johtuu tekoälyyn nojautumiseen liittyvistä vinoumista. Kun keskustelemme laajojen kielimallien kanssa ja ne vastaavat asiantuntevan oloisesti, alamme helposti luottaa niihin liikaa. Ne kuitenkin tekevät myös virheitä.

Kärki ottaa esimerkiksi terveydenhuollon: jos lääkäri nojaa diagnostiikassaan laajaan kielimalliin eikä huomaa sen tekemiä virheitä, voi tapahtua hoitovirhe. Kuka on silloin vastuussa?

– Yleensä vastuun filosofisissa teorioissa on ajateltu, että toimijan pitäisi olla tietoinen niistä teoista, joista häntä voidaan pitää vastuullisena. Tällaiset huomaamattomat vinoumat ovat melko hankalia näille vastuunäkemyksille: emmehän huomaa omia ajattelun vinoumiamme tai vaikka taipumusta luottaa tekoälyyn liikaa. Siksi ei ole täysin selvää, voidaanko meitä pitää vastuussa omien taitojemme huomaamattomasta heikkenemisestä ja tästä aiheutuvista virheistä.

Pärjäisimmekö vielä ilman tekoälyä?

Koska deskilling on helposti huomaamatonta, ei yksittäistä ammattilaista voi vastuuttaa ainakaan kaikista siihen liittyvistä ongelmista, Kärki huomauttaa. Ongelma on yhteiskunnallinen ja rakenteellinen.

Ammattiyhteisöjen pitäisi tunnistaa ammattinsa ydintaidot, jotka halutaan säilyttää ihmisten hallussa.

Esimerkiksi lentäjät harjoittelevat tilanteita, joissa autopilotti lakkaa toimimasta. Vastaavasti muissa ammattiryhmissä tulisi miettiä samaa: miten ihmiset pärjäävät tarvittaessa ilman tekoälyä.

– Lääketieteessä on jo todettu, että perustaitoja opettaessa pitäisi olla vaihe, jossa ei käytetä tekoälyä. Esimerkiksi diagnostinen järkeily on lääkärin työssä keskeinen ydintaito, kuten myös yleisesti ottaen ymmärrys alasta ja sen tehtävistä.

Uhkaan on puututtava nyt

Jos tekoälyn käyttö yleistyy työpaikalla ilman että mietitään sen aiheuttaman taitojen menettämisen ongelmia, voi käydä niin, ettei uusia osaajia pystytä enää kouluttamaan ilman tekoälyä. Tullaan siis liian riippuvaiseksi tekniikasta ja tekoälystä eikä tunnisteta sen tekemiä virheitä.

 Ihmisyhteisöjen resilienssi on sidoksissa ihmisten monipuoliseen osaamiseen.

– Deskillingiin liittyy isoja riskejä, jotka ihmiskunnan ja ammattikuntien täytyisi ottaa huomioon ennakoivasti ennen kuin taitoja on menetetty yhteisön tasolla, Kärki sanoo.

Näin taklaamme deskillingin

• Ammattilaiset pitää herättää havaitsemaan, että tekoälyn käyttö voi huomaamatta aiheuttaa omien taitojen heikkenemistä.
• Ydintaitoja koskevia säännöllisiä testejä pitää järjestää myös kokeneille ammattilaisille.
• Osa tehtävistä pitäisi rajata ihmistyölle ilman mahdollisuutta ulkoistaa niitä tekoälylle.
• Työpaikoilla pitäisi kehittää taitojen rapautumisen huomioivia ohjeistuksia tekoälyn käyttöön.
• Opinnoissa tulisi olla vaiheita, joiden aikana tekoälyn käyttö on kielletty.
• Taitojen säilyttämiseen tulisi luoda taloudellisia kannustimia.
• Aloilla, joilla taitojen menettäminen uhkaa yhteiskunnan kannalta keskeisiä toimintoja, tulisi säätää lakeja säätelemään tekoälyn käyttöä.
• Ammattilaisyhteisöjen pitäisi pohtia, mitkä ovat alan ydintaidot, jotka halutaan säilyttää ihmisellä.
• Taitojen rapautumista tekoälyn käytön myötä pitäisi tutkia lisää myös muilla aloilla kuin lääketieteessä.

Lähde: Kaisa Kärki, Who is Responsible for Tackling Professional Deskilling?

Tutkimusta ovat tukeneet Weisell-säätiö, Helsingin yliopisto ja Suomen Akatemia.

Tutkimusartikkeli:

Kaisa Kärki: Who is Responsible for Tackling Professional Deskilling? 23.9.2026