Juristin analyysi: Huoneenvuokralain uusi tupakointikielto kertoo asumisen arvomuutoksesta

Tupakointikielto on kirjoitettu lakiin olettamana: tupakoida ei saa vuokra-asunnon sisätiloissa, asuntoon kuuluvalla parvekkeella tai muussa huoneistoon liittyvässä yksityisessä sisä- tai ulkotilassa. Mikäli vuokralainen haluaa tupakoida näissä tiloissa, on siihen jatkossa saatava lupa vuokranantajalta. Muutos koskee sekä uusia että vanhoja vuokrasuhteita.

Tupakointikielto koskettaa oikeastaan kaikkia vuokralaisia riippumatta siitä, tupakoiko vuokralainen vai ei.

Tupakointikieltojen on perinteisesti arvioitu merkitsevän puuttumista yksilön henkilökohtaiseen vapauteen, jota suojataan perustuslaissa. Henkilökohtainen vapaus on yleisperusoikeus, joka suojaa fyysisen vapauden ohella myös tahdonvapautta ja itsemääräämisoikeutta. Toisin sanoen yksilön henkilökohtaisen vapauden korostaminen on aiemmin saanut painoarvoa tupakointikieltoa koskevissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa.

Huoneenvuokralain uudistus toi tähän kuitenkin muutoksen.

Uudella tupakointikiellolla pyritään vähentämään muiden asukkaiden, vuokralaisten ja naapureiden tahatonta altistumista tupakansavulle ja sen aiheuttamille terveyshaitoille. Kiellossa on pohjimmiltaan kyse julkiselle vallalle asetetusta terveyden turvaamisvelvollisuudesta, joka sekin juontuu perustuslaista.

Lainsäätäjä on katsonut, että yhteiskunnalla on painavat perusteet pyrkiä lopettamaan tupakkatuotteiden käyttö lähitulevaisuudessa kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla. Tupakointikiellon säätämisen taustalla on muiden henkilöiden ja tahojen perusoikeuksien turvaaminen ja edistäminen.

Tupakointi vaikuttaa koko asumisyhteisön hyvinvointiin

Huoneenvuokralain perusperiaatteet luotiin aikana, jolloin asunto nähtiin ennen kaikkea yksityisenä tilana ja vuokralaisen kotirauha ja erityisesti itsemääräämisoikeus korostuivat. Tähän näkemykseen kuului myös se, että tupakointi vuokra-asunnossa oli enemmän tai vähemmän vuokralaisen oma asia. Lain säätämisen aikaan elettiin 1990-luvun puoliväliä.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin näkökulma on toinen.

Asumisessa korostuu entistä enemmän yhteisöllinen näkökulma ja ajatus siitä, että yhden asukkaan valinnat vaikuttavat muiden asumisviihtyvyyteen, terveyteen ja omaisuuden säilymiseen. Tupakointia ei enää nähdä pelkästään kunkin yksityisenä asiana, vaan asumisyhteisön asiana.

Näkökulman muutosta selittää osaltaan myös yhteiskunnan suhtautuminen tupakointiin. Keskusteluun ovat nousseet erityisesti passiivisen tupakoinnin haittavaikutukset, jotka voivat näkyä myös asumisyhteisön arjessa. Ajan myötä ovat muuttuneet käsitykset siitä, millaista tupakansavusta aiheutuvaa haittaa voidaan pitää kohtuuttomana. Tähän puolestaan vaikuttaa esimerkiksi jatkuvasti lisääntyvä tutkimustieto passiivisen tupakoinnin haitallisista terveysvaikutuksista.

Huomionarvoista on, että lakiin on kuitenkin jätetty vuokranantajalle mahdollisuus antaa lupa tupakointiin kiellon kattamissa tiloissa. Vuokranantaja voi antaa luvan edellyttäen, ettei muu lainsäädäntö, viranomaisen antama määräys tai yhtiöjärjestyksen määräys sitä kiellä tai estä. Tupakointiluvan antaminen on siten vuokranantajan harkinnassa edellä mainitut kriteerit huomioiden. Kyseessä olisi poikkeus lain pääsääntöön.

Uusi tupakointikielto kertoo suomalaisen asumisen arvomuutoksista. Koti on edelleen koti, mutta se nähdään myös asuntona osana koko asumisyhteisöä ja sen hyvinvointia.