Uusi professori Virpi-Liisa Kykyri tutkii, miten vuorovaikutus voi tukea hyvinvointia ja muutosta

Lokakuussa psykologian professorina aloittanut Virpi-Liisa Kykyri tutkii, mitä terapeutin ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuu ja miten se liittyy psykoterapian tuloksiin. Tarkastelussa on esimerkiksi se, millainen vuorovaikutus saa ihmisen kokemaan, että hän tulee kuulluksi ja ymmärretyksi.

– Jo pitkään on tiedetty, että hyvä terapiasuhde on yhteydessä parempiin tuloksiin. Nyt meillä on myös menetelmiä, joiden avulla voimme tutkia paljon tarkemmin, miten vuorovaikutus muuttuu hetkestä toiseen ja miten nämä muutokset liittyvät terapian etenemiseen, Kykyri kertoo.

Uusien menetelmien avulla vuorovaikutusta voidaan tutkia esimerkiksi puheen ja tunteiden lisäksi kehollisen synkronian kautta, joka on tiedostamatonta reaktioiden, liikkeiden, ilmeiden sekä hermoston toiminnan virittymistä niin sanotusti samalle aaltopituudelle.

Parhaillaan Kykyri tutkijakollegoineen selvittää, mitä tapahtuu, kun psykoterapeutin ja asiakkaan välinen yhteys katkeaa hetkellisesti ja näkyykö tällainen yhteistyösuhteen katkos hermostollisessa synkroniassa. Tutkijoita kiinnostaa, voivatko katkokset tuoda uutta tietoa ihmisten välisen synkronian merkityksestä. Myös se kiinnostaa, miten katkosten korjaaminen ja yhteyden uudelleen rakentuminen vaikuttaa synkroniaan.

Tutkimustieto tukee palveluiden kehittämistä

Terapiatilanteiden vuorovaikutusta analysoimalla saadaan tietoa, jota voidaan hyödyntää psykoterapian lisäksi laajemmin sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä ammattilaisten koulutuksessa, Kykyri kertoo.

– Ei riitä, että palvelujärjestelmä toimii teknisesti hyvin. On myös erittäin tärkeää, että ihminen kokee tulevansa aidosti kuulluksi ja ymmärretyksi. Näillä kokemuksilla voi olla suuri merkitys paitsi toipumiselle, myös sille, kokeeko ihminen voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä ja omin asioihinsa.

Kykyri suhtautuu aihepiiriin palolla: vuorovaikutuksen tutkimuksen merkitys ei rajoitu vastaanottohuoneisiin tai tiettyyn ikävaiheeseen. 

– Olen hurmaantunut siitä, miten ihmisten väliset suhteet toimivat. Aina voi löytyä sellaisia keinoja, joiden kertomisesta on apua ja hyötyä meille kaikille, ja etenkin haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Esimerkiksi toivoisi, että pienellä lapsella on aina lähellään aikuinen, joka tietää, miten kiukutteleva tai pelokas lapsi parhaiten tavoitetaan, Kykyri toteaa.

Tie tutkijaksi alkoi uteliaisuudesta

Kykyri kuvailee itseään luontaisesti tutkivaksi ihmiseksi.

– Olen aina ollut tutkijaluonne. Uppoudun siihen, mitä teen, ja tarkastelen työtehtäviäni tutkimuskysymyksinä.

Psykologian pariin Kykyri päätyi aikanaan hieman sattumalta. Hän ei ollut suunnitellut opiskelevansa lukiossa psykologiaa lainkaan, mutta kiinnostui aineesta selaillessaan ystävänsä psykologian oppikirjaa koulumatkalla. Yliopistosta valmistuttuaan, toimiessaan muun muassa psykologina ja johtavana psykologina Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa, Kykyri jatkoi opiskelua työ- ja organisaatiopsykologian erikoispsykologikoulutuksessa valmistuen lisensiaatiksi 2005. Psykologian tohtoriksi hän valmistui 2008.

Myöhemmin hän siirtyi tutkijaksi Jyväskylän yliopiston Relationaalinen mieli -hankkeeseen, jossa kiinnostus psykoterapian ja vuorovaikutuksen tutkimukseen vahvistui.

– Minua inspiroi mahdollisuus löytää sellaista tietoa, josta olisi hyötyä ihmisille heidän arjessaan. Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten ihmiset löytävät yhteyden toisiinsa, erityisesti silloin, kun elämäntilanne on vaikea ja ihmissuhteissa on solmuja.

Vaikuttavuutta tutkimukseen ja tutkijayhteisöön

Professorina Kykyri haluaa vahvistaa tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja tukea erityisesti nuoria tutkijoita heidän urapoluillaan. Tavoitetta tukee myös hänen roolinsa psykologian laitoksen tutkimuksesta vastaavana varajohtajana.

– Professorin tehtävään kuuluu mielestäni vastuu siitä, että tutkimustieto tavoittaa yhteiskunnan. Haluaisin entistä vahvemmin edistää sitä, että tutkimuksesta syntyy käytännön hyötyä ihmisille ja palvelujärjestelmälle, Kykyri sanoo.

– Samalla toivon, että voimme yliopistona löytää keinoja tukea nuoria tutkijoita urapolun haastavassa alkuvaiheessa.

Ennen professorin tehtäväänsä Kykyri on toiminut vuodesta 2013 useissa tutkimus-, opetus- ja kehittämistehtävissä Jyväskylän yliopistossa. Hän on ollut rakentamassa psykoterapian tutkimuksen ja koulutuksen toimintaympäristöä, johtaa useita tutkimushankkeita sekä tekee aktiivista yhteistyötä kansallisten ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa. Lisäksi hän toimii kansallisen psykologian yliopistoverkosto Psykonetin puheenjohtajana.